ilmankiertoon

Ilmankierto, tai ilmankiertoon liittyvä käsite, tarkoittaa ilman liikkumista tilassa sekä tilojen välillä sen ylläpitämiseksi. Sen päätavoitteita ovat ilmanlaadun parantaminen, lämmön ja kosteuden hallinta sekä mukavuuden ylläpito. Ilmankierto kattaa sekä ilmanvaihdon, ilman kierron sisätilojen sisällä että ilman ulkoilmasta sisälle ja pois kulkevan ilman vaihtumisen.

Luonnollinen ilmanvaihto perustuu ilman tiivistymiseen ja lämpötilaeroihin sekä tuulen aiheuttamiin paine-eroihin. Henkilöt voivat vaikuttaa ilmavirtoihin avaamalla ikkunoita tai ovia ja hyödyntämällä tilan ja kerrosten läpi kulkevia välejä. Tämä tapa on riippuvainen rakennuksen suunnittelusta, ulkoilman olosuhteista ja tilojen käyttöasteesta, ja se voi tarjota ilmanvaihdon ilman koneellista apua.

Mekaaninen ilmanvaihto käyttää koneita ja laitteita, kuten ilmanvaihtopuhaltimia, kanavia ja ilmanjaon systeemejä. Se voi olla erillinen poisto- tai ilmanlähdejärjestelmä, tai tasapainotettu järjestelmä, joka sekä tuo ulkoilmaa että poistaa sisäilmaa. Tehokkaampi järjestelmä voi sisältää lämmön- tai energianvaihtimen (HRV/ERV), jolla hankittava energia siirretään ilmanvirroille, vähentäen lämmityksen tai jäähdytyksen tarvetta.

Ilmankierrolla on suuri vaikutus rakennuksen energiatehokkuuteen ja sisäilman laatuun. Liiallinen ilmanvaihto lisää energiankulutusta, kun taas liian vähäinen ilmanvaihto voi johtaa hajujen, allergeenien ja hiukkasten kertymiseen sekä korkeaan kosteuteen. Siksi ilmanvaihdon suunnittelussa otetaan huomioon tilojen käyttö, hengittäjien määrä, ulkoilman laatu sekä paikalliset rakennus- ja terveysmääräykset, jotka määrittävät vähimmäistason ilmanvaihdolle. Säännöllinen huolto ja tarkastus varmistavat järjestelmien toimivuuden ja ilmanlaadun ylläpitämisen.