ilmakehäfysiikassa

Ilmakehäfysiikka on fysiikan ala, joka tutkii Maan ilmakehän fysikaalisia ilmiöitä. Se keskittyy ilmakehän rakenteeseen, koostumukseen, lämpötilaan, paineeseen, kosteuteen ja liikkeisiin sekä näiden tekijöiden vuorovaikutukseen. Tavoitteena on ymmärtää ilmakehän toimintaa ja sen kehitystä ajan mittaan.

Keskeisiä ilmakehäfysiikan tutkimusalueita ovat muun muassa säteilytasapaino, aerosolit, pilvien fysikaaliset ominaisuudet, ilmakehän dynamiikka, sähköiset ilmiöt ja ilmakehän kemian fysikaaliset prosessit. Tutkimuksessa hyödynnetään monenlaisia mittausmenetelmiä, kuten säähavaintopalloja, satelliitteja, lentokoneita ja maanpäällisiä asemia. Lisäksi ilmakehän ilmiöiden mallintamisessa käytetään kehittyneitä tietokonesimulaatioita.

Ilmakehäfysiikan ymmärrys on olennaista monien globaalien haasteiden ratkaisemisessa. Se on keskeinen osa ilmastonmuutostutkimusta, sillä se auttaa selvittämään ilmakehän roolia maapallon lämpötilan säätelyssä ja kasvihuonekaasujen leviämisessä. Lisäksi ilmakehäfysiikan tietoa tarvitaan sääennusteiden parantamisessa, ilmanlaadun arvioinnissa ja ymmärryksen lisäämisessä ilmakehän ja avaruuden välisistä vuorovaikutuksista. Ala tarjoaa myös pohjaa lentotekniikan ja avaruustutkimuksen kehittämiselle.