ihonsuojaus

Ihonsuojaus viittaa toimenpiteisiin, joilla estetään ihon altistuminen haitallisille aineille ja olosuhteille sekä suojataan ihon eheytta. Se kattaa sekä työ- että päivittäiset tilanteet, joissa iho voi joutua kosketuksiin kemikaalien, biologisten tekijöiden, lämmön, UV-säteilyn tai mekaanisen ärsykkeen kanssa. Ihonsuojaus koostuu riskien arvioinnista, ennaltaehkäisevistä ratkaisuista sekä asianmukaisista suojelumenetelmistä ja käytännöistä.

Haittavaikutusten tyyppejä iholle voivat olla kemialliset ärsykkeet ja herkistävät yhdisteet, biologiset aineet, ihon kuivuminen ja rikkoutuminen, lämpövauriot sekä ultraviolettinen säteily. Dermalinen altistuminen voi aiheuttaa ärsytystä, kosketusihottumaa tai harvoin systemaattista herkistymistä. Riskit syntyvät aineen ominaisuuksista, kontaktin kestosta ja ihon tilasta. Arviointiin kuuluu haittojen tunnistaminen, altistumistietojen kartoitus sekä toimenpiteiden priorisointi.

Toimenpiteet jakaantuvat riskien hallinnan hierarkiassa: (1) poissulkeminen tai korvaaminen vaarallisella aineella, (2) tekniset suojelutbreakit, kuten eristykset ja ilmanvaihto, (3) hallinnolliset toimenpiteet ja työskentelytavat sekä aikataulut, (4) henkilökohtaiset suojeluvälineet eli ihonsuojavoiteet, suojavaatteet ja hometaipan suojat sekä (5) hygieniamenettelyt ja ihonhoito. Tärkeää on myös säännöllinen käsihygienia, asianmukainen ihonhoito ja mahdollisten vaurioiden hoito.

Henkilöstön koulutus, riskien arviointi sekä suojelutoimien seuranta ovat olennaisia. Ihonsuojausvaatimukset voivat määräytyä kansallisessa työ- ja kemikaaliturvallisuuslainsäädännössä sekä toimialakohtaisissa ohjeissa, ja ne edellyttävät käytännön toteutusta sekä dokumentointia.

---