ihmisoikeusinstrumenttien

Ihmisoikeusinstrumentit ovat kansainvälisesti hyväksytyt asiakirjat, joiden tarkoituksena on suojella ja edistää ihmisoikeuksia maailmanlaajuisesti. Ne luetaan laajasti sopimuksia, asetuksia, deklaraatioita ja periaatteita, jotka muodostavat laillisen ja moraalisen kehyksen jäsenvaltioiden toiminnalle.

Instrumenttien asiatonta määritellään usein kahteen pääkategoriaan: harjoitus- ja minimi-akteihin. Harjoitusakteja ovat esimerkiksi YK:n ihmisoikeusliitto (UN Human Rights Council) –kestämät kuningaskunta- eli ratkaisu. Minimi-aktiin kuuluvat monet ihmisoikeussopimukset, joiden sisällössä asettuu vähimmäisvaatimuksia siirrettävälle vastuulle.

Keskeisimmät instrumentation allanteita ovat YK:n ihmisoikeuksien yleiskuvailu (1948) ja siihen liitännäiset sopimukset kuten siviili- ja poliittiset oikeudet (ICCPR), taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet (ICESCR) sekä alaikäisten oikeudet (CRC). Lisäksi on merkittävää roolia esimerkiksi anti-iskutukkoalueiden rajoitukset ja EU:n ihmisoikeuslainsäädäntö, kuten Euroopan ihmisoikeussopimus.

Jäsenvaltiot voivat sitoa itsensä määrättyjen instrumenttien mukaan joko hyväksymällä ne kansallisesti tai ilmoittamalla, että ne on tehokkaasti otettu käyttöön. Kaikkien valtion ilmaisun hyväksynnässä vallitsee konsepti, jossa ihminenympäristöä noudatetaan joko suoraan tai oikeuskäytännön kautta.

Kritiikki rajoittuu usein kunnioitusongelmisiin, suoritettavien vaatimusten asteikollisuuteen ja oikeudelliseen rajoitettavuuteen suhteessa kansallisiin lainsäädäntöihin. Pian pidemmällä, ihmisoikeusinstrumenttien vahvuus riippuu niiden tulkinnasta ja valtion sitoutumisesta toteuttaa hakukelpoisesti.