identifioituvuus

Identifioituvuus on käsite, joka kuvaa sitä, voiko järjestelmän tai mallin parametrit ratkaista yksiselitteisesti havaintodatan perusteella. Se liittyy siihen, miten paljon tietoa havainto mukaan lukien mittausvirheet ja datajoukon laajuus antaa mahdollisuuden erottaa eri arvojen seuraamukset.

Käytännössä identifioituvuutta käsitellään sekä rakenteellisena että käytännönä. Rakenteellinen identifioituvuus (structural identifiability) on teoreettinen ominaisuus, jossa tiedossa on järjestelmän täydellinen malli ja mittaukset, ja selvitetään, voiko kukin parametri määräytyä ainutlaatuisesti. Käytännön identifioituvuus (practical identifiability) ottaa huomioon todellisen datan määrän, mittaus- ja mallivirheet sekä kokeiluista saatavan informaation riittävyyden; jopa rakenteellisesti identifioituvat parametrit voivat olla käytännössä epäidentifioituvia, jos data ei riitä erottamaan parametreja riittävästi.

Sovellusalueet kattavat tilastotieteen, tilanne- ja järjestelmämallinnuksen sekä insinööri- ja biolääketieteen mallit. Identifioituvuutta analysoidaan esimerkiksi hyödyntämällä Fisherin informaatiomatriisia, profiilihinnaa tai identifioivaa analyysiä, sekä tarkastelemalla mallin observabiliteettia ja parametrien vaikutusta dataan. Epäidentifioituvuus voi johtaa epävarmasti määriteltyihin tai epäuniikkeihin parametriarvoihin sekä luotettavuuden heikentymiseen, mikä voi edellyttää mallin uudelleenarviointia, mittauskonseptien muokkaamista tai lisädataa.

Identifioituvuus on siten keskeinen huomio malli- ja kokeilusuunnittelussa, jotta tulkinta ja päätelmät ovat luotettavia.