ideaalikuvaa

Ideaalikuvaa tarkoitetaan optiikassa kuvan käsitettä, jossa optinen järjestelmä muodostaa täydellisen kuvan annetusta objektista. Geometrisessa optiikassa ideaalikuva tarkoittaa, että kaikki samaan pisteeseen lähtevät säteet konvergoituvat kuva-alalle yhteen pisteeseen ilman vääristymiä tai epäselvyyksiä. Tämän käsitteen mukaan kuvan muodostus noudattaa linssin yhtälöä 1/f = 1/do + 1/di, ja suurennus on m = -di/do. Täydellisesti rekonstruoituna pisteobjektin ideaalikuva olisi todellisuudessa piste.

Käytännössä ideaalikuva on käytännön raja-arvo, jota vastaan mitataan järjestelmän laatua. Todellisissa järjestelmissä esiintyy vääristymiä kuten sferisiä, coma- ja astigmatismi sekä kentän kaarrevuutta, ja lisäksi diffraktio asettaa perustavan laatuisen rajan kuvan terävyydelle. Näin ollen todellinen kuva poikkeaa ideaalista, ja sen laatu määritellään usein pistelevyn muodon (PSF) ja modulaatio--funtioiden (MTF) avulla.

Ideaalikuvaa käytetään suunnittelussa ja simulaatioissa benchmarkina. Sen avulla voidaan arvioida, miten lähekkäin todellinen järjestelmä on optisen suunnittelun tavoitteisiin. Eri sovelluksissa, kuten fotografian, mikroskopian ja projektiojärjestelmien, ideaalikuva toimii viitepisteenä kuvanlaadun optimoinnille ja järjestelmän rajojen määrittämiselle.

Lyhyesti, ideaalikuva on teoreettinen täydellinen kuva, joka määrittelee optisen järjestelmän potentiaalisen tarkkuuden, kun häiriöt ja diffraktio jätetään huomiotta. Ripustettu todellisuuteen, se auttaa ymmärtämään ja parantamaan kuvanlaatua käytännön olosuhteissa.