hyytymishäiriöinä

Hyytymishäiriöt ovat joukko sairauksia, joissa elimistön veren hyytymisprosessi ei toimi normaalisti. Tämä voi johtua joko liian vähäisestä hyytymistekijöiden määrästä tai niiden toimintahäiriöstä, tai joskus myös liian aktiivisesta hyytymisjärjestelmästä. Veren hyytymisen tehtävänä on pysäyttää verenvuoto vahingoittuneissa verisuonissa muodostamalla hyytymiä. Hyytymishäiriöt voivat aiheuttaa joko liiallista verenvuotoa tai liiallista hyytymistä, mikä voi johtaa veritulppien muodostumiseen.

Yleisimpiä hyytymishäiriöitä ovat perinnölliset sairaudet, kuten hemofilia (verenvuototauti) ja von Willebrandin tauti. Hemofiliassa hyytymistekijöiden VIII tai IX puutos johtaa vakavaan verenvuototaipumukseen, erityisesti nivelissä ja lihaksissa. Von Willebrandin tauti on yleisempi ja vaikuttaa sekä verihiutaleiden kiinnittymiseen verisuonen seinämään että hyytymistekijä VIII:n vakauteen. Hankinnaisia hyytymishäiriöitä voivat aiheuttaa tietyt lääkkeet (esim. antikoagulantit), maksasairaudet, vitamiinipuutokset tai tietyt syövät. Myös raskauden aikaiset tai synnytyksen jälkeiset komplikaatiot voivat aiheuttaa hyytymishäiriöitä.

Hyytymishäiriöiden oireet vaihtelevat taudin vakavuudesta riippuen. Ne voivat ilmetä helposti syntyvinä mustelmina, pitkittyneinä verenvuotoina haavoista, nenäverenvuotoina, verenvuotona ikenistä tai vakavina nivel- ja lihasvuotoina. Liialliseen hyytymiseen liittyvät oireet voivat sisältää syvien laskimoiden tukoksia, keuhkoveritulppia tai aivohalvauksia. Diagnoosi perustuu verikokeisiin, joilla mitataan hyytymistekijöiden pitoisuuksia ja toimintaa. Hoito riippuu hyytymishäiriön tyypistä ja vakavuudesta, ja se voi sisältää hyytymistekijäkorvaushoitoja, lääkitystä tai muita toimenpiteitä verenvuodon tai veritulppien ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi.