hypoventilaatiota

Hypoventilaatio tarkoittaa tilaa, jossa hengitys ei riitä elimistön hapen tarpeisiin eikä hiilidioksidin poistamiseen. Tämän seurauksena veren PaCO2 nousee ja PaO2 voi laskea. Akuutti hypoventilaatio aiheuttaa respiratorista asidoosia; krooninen hypoventilaatio voi kohottaa pH:n kompensoiden munuaisten kautta, jolloin pH on lähellä normaalia mutta CO2-taso pysyy koholla.

Syyt ovat monimuotoisia ja niihin kuuluvat: keskushermoston depressio kuten opioidien tai muiden sedatiivien käyttö, neuromuskulaariset sairaudet (esim. ALS, myasthenia gravis, Guillain–Barré), rintakehän tai pallean toiminnan vajaus sekä liikapaino ja obesity-hypoventilaatio-oireyhtymä (OHS). Myös vakava keuhko- tai uniapnea-altistukset voivat lisätä hypoventilaatiota.

Oireet ja diagnoosi: päivittäinen väsymys, päänsärky aamulla, kognitiiviset muutokset sekä hengästyminen. Diagnostisesti painopiste on ilmatehdytys: arterial blood gas -mittaus paljastaa kohonneen PaCO2:n ja mahdollisen alhaisen PaO2:n. Päälle voidaan tehdä capnography ja uniapneatutkimuksia epäiltäessä yöaikaista hypoventilaatiota.

Hoito riippuu syystä. Akuutissa tilassa turvataan hengitys, tarvittaessa intubaatio ja mekaaninen ventilaatio. Kroonisessa hypoventilaatiossa yleisesti käytetään ei-invasiivista ventilaatiota (NIV) erityisesti obesity-hypoventilaatio-oireyhtymässä; hapetusta annetaan tarkasti. Taustalla olevat sairaudet hoidetaan erikseen. Ennuste riippuu taudin taustasta ja hoidon ajantasaisuudesta; pitkäaikainen hypoventilaatio vaatii usein elinikäistä seurantaa ja ventilatorista tukea.