hypertonisuus

Hypertonisuus on lääketieteellinen termi, jolla viitataan tilaan, jossa jokin kudos tai nesteen tonus tai osmoottinen paine on normaalista suurempi. Sillä on useita konteksteja: osmoottisessa mielessä puhutaan hypertonisesta liuoksesta, ja neuromuskulaarisessa mielessä kohonneesta lihasjäykkyydestä.

Osmottinen hypertonisuus: Kun solun ulkoinen ratkaisu on hypertoninen solun sisäiseen nähden, vettä siirtyy ulos solusta, jolloin solu kutistuu. Tämä voi syntyä hypertonisten liuosten käytöstä, kuten 3 % NaCl tai mannitoli, tai elektrolyyttihäiriöistä. Hypertoninen ympäristö voi vaikuttaa solujen toimintaan ja johtaa tilapäiseen kuivumiseen sekä nestejäännöksiin kudoksissa.

Neuromuskulaarinen hypertonisuus tarkoittaa kohonnutta lepo-tonusta, jolloin lihasten vastus passiivisille liikkeille on normaalia suurempi. Tila liittyy yleisesti keskushermoston vaurioihin, kuten aivohalvaus- tai aivovammoihin, lasten motorisiin sairauksiin sekä demyelinaatioihin. Hypertonia voi olla spastista eli nopea vastus liikkeelle sekä jäykkyyttä aiheuttavaa. Se voi vaikeuttaa liikkumista ja arkipäiväisiä toimintoja.

Diagnosointi ja hoito: Hypertonisuuden kontekstin erottaminen on tärkeää, sillä osmoottinen hypertonisuus ja neuromuskulaarinen hypertonisuus vaativat erilaista hoitoa. Osmottista hypertonisuutta seurataan nestetasapainon ja osmolaliteetin avulla, ja hoito kohdistuu taustasyyn korjaamiseen. Neuromuskulaarisen hypertonian hoitoon kuuluu fysioterapia sekä lääkehoito (esim. baclofen, tizanidiini), botuliinitoksiinipistokset ja harvoin intratekaalinen baclofen-pumppu. Tavoitteena on parantaa toimintakykyä ja vähentää lisäjäykkyyttä.