elektrolyyttihäiriöistä

Elektrolyyttihäiriöt viittaavat tiloihin, joissa kehon nesteissä olevien elektrolyyttien, kuten natriumin, kaliumin, kalsiumin, magnesiumin ja kloriidin, tasapaino häiriintyy. Elektrolyytit ovat ionimuodossa olevia mineraaleja, jotka ovat elintärkeitä solujen toiminnan ylläpitämisessä, hermoimpulssien välittämisessä ja lihasten supistumisessa. Häiriöt voivat johtua monista syistä, kuten liiallisesta hikoilusta, oksentelusta, ripulista, munuaisten toimintahäiriöistä tai tiettyjen lääkkeiden käytöstä.

Natriumin puute (hyponatremia) voi aiheuttaa väsymystä, päänsärkyä ja pahimmillaan aivojen turvotusta. Liiallinen natrium (hypernatremia) puolestaan voi johtaa kuivumiseen, hermoston häiriöihin ja jopa koomaan. Kaliumin epätasapaino vaikuttaa sydämen rytmiin ja lihasten toimintaan, mikä voi olla vaarallista, jos se johtaa rytmihäiriöihin. Kalsiumin ja magnesiumin puutteet puolestaan vaikuttavat hermo- ja lihastoimintaan, aiheuttaen kouristuksia tai lihasheikkoutta.

Elektrolyyttihäiriöiden oireet voivat vaihdella lievistä, kuten väsymyksestä ja lihasheikkoudesta, vakaviin, kuten rytmihäiriöihin tai tajunnanmenetykseen. Diagnoosi perustuu yleensä verikokeisiin, joissa mitataan elektrolyyttien pitoisuuksia. Hoito riippuu häiriön syystä ja vakavuudesta, mutta se voi sisältää nesteiden ja elektrolyyttien korvaamista, syyn poistamista tai lääkehoitoa.

Ennaltaehkäisyä voidaan toteuttaa tasapainoisella ruokavaliolla, riittävästi juomalla ja huolellisella lääkityksen käytöllä. Erityisesti urheilijoiden ja sairaiden tulisi seurata elektrolyyttitasapainoaan huolellisesti, sillä niillä on suurempi riski häiriöille.