hydroksiapatiittia

Hydroksiapatiitti (HA) on kalsiumfosfaatti-mineraali, jonka kemiallinen koostumus on Ca10(PO4)6(OH)2. Se on luun ja hampaiden kiilteiden tärkein epäorgaan komponentti ja esiintyy sekä luonnossa että keinotekoisissa biomateriaaleissa. Luustossa HA muodostaa mineraalikerroksen, joka antaa luiden lujuuden ja rakenteen.

Rakenteeltaan hydroksiapatiitti kuuluu apatite-ryhmään. Sen kideverkko on hexagonaalinen ja koostuu Ca2+, PO4^3−- ja OH−-ioneista. Aine on melko stabiili fysiologisissa olosuhteissa, ja siihen voi tulla substituutioita, kuten CO3^2−-, F−- tai Na+-ioneja, mikä muuttaa sen bioaktiivisuutta ja hajoamisnopeutta.

Biologisessa kontekstissa HA on keskeinen osa luida ja hampaiden mineraalia. Sen läsnäolo vaikuttaa luukudoksen kiinnittymiskykyyn, hajoamista vastustavaan rakenteeseen sekä soluvälistä kommunikointiin. Syntetisoitua hydroksiapatiittia käytetään laajalti biomateriaaleissa: luiden korvaavien graftien ja hammasimplanttien pinnoitteina sekä luukudoksen regeneroinnin tukena.

Syntetisointi ja muodot: HA valmistetaan yleisimmin saostamalla Ca2+ ja PO4^3−-ioneja kontrolloidulla pH:lla, usein emäksisessä ympäristössä. Muita menetelmiä ovat hydrotermiset ja solvotermiset kasvatusmenetelmät. Saataville on nano- ja mikro-kokoisia HA-hiukkasia sekä kerroksittaisia PINNOITEita, joissa HA voidaan yhdistää toisiin materiaaleihin.

Hyödyntäminen ja turvallisuus: HA on yleisesti biokompatibilis ja osteokonduktiivinen, mutta epäpuhtaudet tai epäoptimaaliset koostumukset voivat vaikuttaa biologiseen vasteeseen sekä kiinnittymiseen implantteihin.