hydrokarbonaattien

Hydrokarbonaatit ovat kemiallisia suoloja, joiden anioneina ovat vetykarbonaatti (HCO3−) ja karbonaatti (CO3^2−). Ne muodostuvat hiilihappo H2CO3:n deprotonoitumisesta ja kationin sitoutumisesta. Yleisimmät esimerkit ovat natriumvetykarbonaatti NaHCO3 ja kaliumvetykarbonaatti KHCO3. Näihin kuuluvat myös karbonaatit, kuten natriumkarbonaatti Na2CO3 ja kalsiumkarbonaatti CaCO3, jotka ovat laajasti tunnettuja sekä mineraaleina että liuoksina.

Luonnossa hydrokarbonaatit esiintyvät pääasiassa karbonaattimineraaleina ja liuoksina vedessä. Kalkkikivi (CaCO3) ja dolomiitti (CaMg(CO3)2) ovat tunnettuja esimerkkejä mineraaleista. Hiilidioksidi liukenee veteen muodostaen hiilihappoa, joka muodostaa HCO3−- ja CO3^2−-ioneja riippuen liuoksen pH-arvosta. Tämä tasapaino vaikuttaa sekä geologisiin että vedenlaatuun liittyviin prosesseihin.

Käyttökohteita ovat muun muassa leivonta ja ruoanvalmistus (NaHCO3 toimii leivinjauheena yhdessä hapettavien aineiden kanssa), antasidit ja happamuuden säätö, vedenkäsittely, lasin valmistus sekä rakennus- ja paperiteollisuus. Maataloudessa hydrokarbonaatteja käytetään maaperän pH:n säätöön ja ravinteiden saatavuuden parantamiseen.

Reaktiot ja lämpötilan vaikutus ovat tyypillisiä: NaHCO3 reagoi happojen kanssa muodostaen NaCl:n, CO2:n ja H2O. Kuumennettaessa karbonaatit purkautuvat CO2:n ja vesihappojen lisäksi usein oksidien muodossa (esimerkiksi Na2CO3). Turvallisuusmielessä ne ovat yleisesti siedettyjä, mutta suurina määrinä ne voivat vaikuttaa pH-tasapainoon ja aiheuttaa terveyden tai ympäristön haittoja.

---