karbonaatti

Karbonaatit ovat kemiallisia epäorgaanisia suoloja tai ioneja, jotka sisältävät karbonaatti-ioni CO3^2-. Ne syntyvät, kun karbonaatti-ioni sitoutuu metalliin tai ammonium-ioniin muodostaen suoloja. Yleisimmät esimerkit ovat natriumkarbonaatti Na2CO3, kalsiumkarbonaatti CaCO3 ja magnesiumkarbonaatti MgCO3.

Karbonaatti-ioneja löytyy runsaasti sekä luonnosta että teollisista sovelluksista. Luonnossa karbonaatit esiintyvät mineraaleina kuten kalkkikivenä ja marmorina (CaCO3) sekä dolomiittina (CaMg(CO3)2). Meriallas ja eläin-/kasviplanktont käyttäytymisen seurauksena muodostuu kuoria ja luita, jotka koostuvat usein CaCO3. Ihmisen toimesta karbonaatteja on sekä teollisuudessa että rakennusmateriaaleissa.

Ominaisuudet ja reaktiot: useimmat karbonaatit ovat stabiileja, mutta ne reagoivat happojen kanssa muodostaen hiilidioksidia ja suoloja. Esimerkiksi CaCO3 reagoi hapokkaan aineen kanssa ja kuumennettuna voi hajota kaasuna CO2:n ja kiinteänä CaO:ksi. Liukoisuus vaihtelee: natriumkarbonaatti on vesiliukoinen, kun taas monet muut karbonaatit ovat vain vähän liukeneita karkeasti sanottuna.

Käyttö ja sovellukset: karbonaatteja käytetään laajasti rakennusteollisuudessa (kalkkikivi, kalkki sekä sementin raaka-aineet), lasin ja paperin valmistuksessa sekä maataloudessa maaperän pH:n säätöön. Natriumkarbonaattia käytetään pesuaineissa sekä elintarviketeollisuudessa happamuuden säätöön. Karbonaatit ovat myös keskeisiä kemiallisia lähtöaineita monissa teollisuusprosesseissa.

Turvallisuus: karbonaatit ovat yleisesti melko vähitunteisia, mutta pölyä voi hengittää ja kuumuudessa sekä happojen kanssa käsiteltäessä voi esiintyä ärsytystä. Ne voivat vaikuttaa veden pH:hon ja ympäristöönsä päätyessään voivat neutraloida happoja.