hydratoituneista

hydratoituneet yhdisteet ovat kemiallisia aineita, joissa vesimolekyylit ovat kiinteässä kiteisessä rakenteessa sitoutuneina. Vesimäärä, jota yhdiste on hydratoitunut, tunnetaan kristallivetenä ja esitetään kaavassa kuten CuSO4·5H2O. Hydraat ovat yleisiä sekä mineraaleissa että epäorgaanisissa yhdisteissä, ja niiden ominaisuudet poikkeavat usein kuivista, epähydratisoituneista vastineistaan.

Kideveden koostumus vaikuttaa esimerkiksi massaan, tiheyteen sekä sulamis- ja kiehumispisteisiin. Hydratoidut aineet voivat menettää vesimolekyylit lämpötilan tai kuivatuksen vaikutuksesta, jolloin syntyy anhydroituja yhdisteitä. Toisaalta jotkin hydratoidut aineet voivat reagoida ilmankosteuden kanssa ja pysyä hydratoituneina riippuen vallitsevista olosuhteista.

Esimerkkejä hydratoituneista yhdisteistä ovat kuparisulfaatti pentahydraatti CuSO4·5H2O (sininen kiteinen aine, joka menettää vettä lämmitettäessä), epsomit MgSO4·7H2O sekä kipsi CaSO4·2H2O. Hemihydraatit syntyvät, kun vesimäärää poistetaan osittain, esimerkiksi plaster of Paris CaSO4·0,5H2O.

Hydraatit ovat tärkeitä sekä geologian että teollisuuden näkökulmasta: niitä esiintyy mineraaleina, toimivat desikantteina ja kosteudenhallintavälineinä sekä osallistuvat erilaisiin kemiallisiin reaktioihin vesimäärän kontrolloinnin avulla. Tutkimuksessa hydratoituneita aineita karakteroidaan usein termogravimetrisellä analyysillä sekä röntgensäteilyn diffraktiolla ja infrapunaspektroskopialla, jotka paljastavat vesimolekyylien paikan ja veden poistumisen prosessit.