hormonitasoihin

Hormonitasoihin viittaa elimistön erilaisten hormonien pitoisuudet veressä, syljessä tai virtsassa. Hormonitasot ovat dynaamisia ja niitä säätelevät sekä hypotalamus-aivolisäke-ketju että lopulliset endokriiniset rauhaset. Myös ikä, sukupuoli, fysiologinen tila ja vuorokausittaiset rytmit vaikuttavat pitoisuuksiin.

Endokriinisessä järjestelmässä rauhaset erittävät hormoneja, jotka kulkeutuvat verenkierron kautta kohde-elimiin ja kudoksiin. Hormonien tasot sekä niiden vaikutukset määräytyvät pääasiassa negatiivisen palautteen ja monimutkaisten säätelyjärjestelmien kautta. Diurnaaliset ja tilakohtaiset vaihtelut sekä stressi, sairaudet ja ravitsemus vaikuttavat pitoisuuksiin.

Mittauksissa käytetään yleensä seerumin tai plasman pitoisuuksia, harvemmin sylkeä tai virtsaa. Viitearvot vaihtelevat hormonikohtaisesti sekä iän, sukupuolen ja mittaushetken mukaan. Esimerkiksi kortisol on tunnettu diurnaalisesta vaihtelusta ja usein mitataan aamulla. Erityistapauksissa voidaan käyttää stimulaatio- tai suppressiotestejä, kun halutaan selvittää rauhasen toiminnallista kapasiteettia.

Yleisimmät hormonaaliset kohteet ovat kilpirauhashormonit (TSH, T4, T3), lisämunuaisten kortisol, kasvuhormoni sekä sukupuolihormonit (estrogeni, progesteroni, testosteroni) ja insuliini. Hormonitasojen muutokset voivat liittyä sairauksiin kuten kilpirauhassairauksiin, lisämunuais- tai haimasairauksiin sekä sukupuolihormonitoiminnan häiriöihin.

Ravinto, uni, stressi ja lääkkeet voivat vaikuttaa hormonitasoihin. Hormonitasojen säännöllinen seuranta on olennaista diagnosointiin, hoidon suunnitteluun ja hoitovasteen arviointiin.