homologisuuden

Homologisuus, joka suomenkielessä usein ilmenee muodossa homologisuus tai homologisen ominaisuuden genetiivinä homologisuuden, on käsite biologiassa. Se kuvaa piirteitä tai geneettisiä elementtejä, jotka ovat peräisin yhteisestä kantaperästä. Homologiset piirteet voidaan jäljittää muinaisten esi-isien kehityslinjoihin, ja niiden muistuttavuus heijastaa yhteistä evolutiivista historiaa. Tämä eroaa analogiasta, jossa samankaltaisuus johtuu konvergentista kehityksestä eikä yhteisestä kantajasta.

Morfologisessa tai rakenteellisessa homologisuudessa tarkastellaan kehon rakenteita, kuten raajojen luurankoja, jotka ovat peräisin samanlaisesta alkuperäisestä rakenteesta pienin muutoksin. Esimerkiksi nisäkkäiden raajat (ihmisen käsi, kissan tassu, valaan suora luuranko) osoittavat homologista rakennetta, vaikka niiden käyttö eroaa paljon.

Molekyyligenetiikassa homologisuus tarkoittaa vastausten DNA- tai aminohapposekvenssien samankaltaisuutta, mikä viittaa yhteiseen kantajiin. Eri lajeilla genetiikassa puhutaan esimerkiksi orthologisista geeneistä (samat geenit eri lajeilla, jotka ovat syntyneet lajien eriytyessä) ja paralogeista (geenikopioita saman lajin sisällä, jotka ovat syntyneet geenin duplicoitumisesta).

Kehitystoiminnassa homologisuuden ideaa käytetään puhuttaessa kehityssäätelyn verkkojen ja geneettisten reittien säilyvyydestä eri lajeissa, mikä tunnetaan usein termillä syvä homologisuus. Tämä osoittaa, että samankaltaiset geneettiset mekanismit voivat olla käytössä laajoissa evolutiivisissa linjoissa.

Homologisuus on keskeinen käsite systematiikassa, genomikirjallisuudessa ja evoluutiotutkimuksessa, jossa se auttaa arvioimaan sukulaisuus- ja sukupolviyhteyksiä sekä erilaisten piirteiden kehitysvaiheita. Siihen liittyy myös varautumista: homologisuus voidaan erottaa homoplasiasta eli samankaltaisuudesta ilman yhteistä kantajaa.