hitsausmenetelmästä

Hitsausmenetelmä on pysyvän liitoksen muodostamiseen tarkoitettu prosessi, jossa kaksi tai useampi kappale liitetään yhteen käyttämällä lämpöä, ja joskus myös mekaanista voimaa sekä täyteaineen lisäämistä. Usein hitsaus on suojattu suojakaasulla tai fluxilla, jolloin hitsausaltaan hapettuminen vähenee. Joissakin menetelmissä käytetään lisäksi paineita tai muuta lämpötilaa liitoksen aikaansaamiseksi.

Yleisimmät hitsausmenetelmät voidaan jakaa sulatus- ja ei-sulatusmenetelmiin. Sulatusmenetelmissä reunat sulavat ja liitos voidaan vahvistaa lisäaineella (esim. TIG-hitsaus, MIG/MAG-hitsaus sekä kaasuhitsaus). Ei-sulatusmenetelmissä kappaleet kytketään yhteen ilman täyttä sulamista, kuten resistanssihitsauksessa. Lisäksi käytetään plasmahitsausta sekä erilaisia automatisoituja ja semi-automatisoituja tekniikoita.

Materiaalien osalta hitsaus soveltuu monille metalleille, kuten teräksille ja sen seoksille, alumiinille, ruostumattomalle teräkselle sekä kuparille. Paksuuserot, liitoksen muoto ja ympäristöolosuhteet vaikuttavat valittavaan menetelmään sekä liitoksen lujuuteen ja kestävyyteen.

Prosessin valintaan vaikuttavat muun muassa materiaalilaji ja paksuus, liitoksen muoto, haluttu lujuus, tuotantoväylät sekä kustannukset. Myös työntekijöiden turvallisuus ja tuotantoympäristö huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa.

Laadunvarmistus ja standardit ovat keskeisiä. Hitsauksessa kiinnitetään huomiota liitoksen rakenteelliseen laatuun, tarkastusmenetelmiin ja noudatettaviin standardeihin, kuten EN ISO -sarjan vaatimuksiin. Turvallisuusnäkökohdat kattavat kipinöiden ja UV-säteilyn huomioimisen sekä myrkkykaasujen mahdollisuuden hallinnan.