hiilivetykset

Hiilivedyt (hiilivetykset) ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka koostuvat pelkästään hiili- ja vetyatomeista. Ne ovat suuri osa fossiilisten polttoaineiden koostumuksesta ja niitä esiintyy sekä luonnossa että teollisuudessa. Hiilivedyt jaetaan rakennettaan ja reaktiokykyään koskeviin pääryhmiin: alkaanit, alkeeneet (alkeneet), alkyynit (alkynit) sekä aromaattiset hiilivedyt. Alkaanit ovat tyydyttyneitä hiilivetyjä, joissa on vain yksinkertaisia C–C- ja C–H-sidoksia; yleiskaava on CnH2n+2. Ne ovat melko reagoimattomia ja palavat täydellisesti hiilidioksidiksi ja vedeksi. Alkeeneissa on kaksoissidos (C=C) ja alkyynit kolmoisidos (C≡C); ne reagoivat usein additioreaktioin, ja niitä käytetään laajalti kemiallisessa tuotannossa. Aromaattiset hiilivedyt muodostavat renkaallisia, delokalisoituneita elektronijärjestelmiä, jotka antavat yhdisteille erityisen vakauden ja tyypillisiä elektrofiilihallinta-reaktioita.

Hiilivedyt ovat yleisesti poolittomia ja liukenevat huonosti veteen; niiden riippuvuus molekyylipituudesta vaihtelee, ja pienemmät ovat usein kaasumaisia, pidemmät nestemäisiä tai kiinteitä. Luontainen lähde on fossiilinen polttoaineiden varasto sekä pieninä määrinä maaperässä. Teollisuudessa hiilivedyistä valmistetaan polttoaineita, liuottimia sekä monien muilten kemikaalien raaka-aineita. Reaktiot riippuvat ryhmästä: palaminen tuottaa hiilidioksidia ja vettä; alkaanit voivat osallistua substituutioihin, alkeeneet ja alkyynit additioihin, ja aromaattiset hiilivedyt useimmiten elektrofiilihallintaan. Turvallisuus: monet hiilivedyt ovat helposti syttyviä ja niiden päästöt voivat vaikuttaa ilmanlaatuun sekä ympäristöön.