hiilineutraliteetin

Hiilineutraliteetin käsite kuvaa tilannetta, jossa toiminnasta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ovat nettovaikutukseltaan nolla. Tämä saavutetaan sekä päästöjen vähentämisellä että jäljelle jäävien päästöjen kompensoimalla tai poistamalla ilmakehästä.

Hiilineutraliteetin saavuttaminen edellyttää ensisijaisesti päästöjen vähentämistä: siirtymistä uusiutuviin energialähteisiin, energiatehokkuuden parantamista sekä päästöjen pienentämistä liikenteessä ja teollisuudessa. Kun jäljelle jääviä päästöjä on, ne kompensoidaan tai poistetaan ilmasta esimerkiksi sertifioitujen kompensaatioprojektien avulla tai pitkäaikaisilla hiilinieluilla.

Mittaamisessa käytetään kasvihuonekaasupäästöjen laskentaa, kuten GHG Protocolin periaatteita. Hiilineutraliteetin osoittamiseen voidaan hyödyntää ISO 14064-1-, PAS 2060- tai vastaavia sertifiointijärjestelmiä. Tavoitteet voivat koskea organisaatiota, koko maata, kaupunkia tai tuotemerkkiä.

Kritiikkiin kuuluu, että hiilineutraliteetti voi korostaa kompensaatiota ohittaen päästöjen todelliset vähennykset sekä lisäarvon ja pysyvyyden varmistamisen. Laadukas hiilineutraliteetti edellyttää läpinäkyvää raportointia, kunnianhimoisia päästövähennyksiä ja osoitettavuutta siitä, että kompensaatiot vastaavat todellisia, lisätyn vaikutuksen projekteja.

Hiilineutraliteetti on yleistynyt yritysten, kaupunkien ja maiden ilmastostrategioissa ja liittyy kansainvälisiin ilmastotavoitteisiin. Standardien kehitys ja valvonta pyritään pitämään uskottavana ja vertailukelpoisena.