hiekkakivestä

Hiekkakivi on sedimenttikivi, joka koostuu ensisijaisesti kvartsihiekkajyvistä. Nämä jyvät ovat tyypillisesti 0,0625–2 millimetrin kokoisia, ja ne ovat sidoksissa yhteen erilaisten sideaineiden, kuten piidioksidin, kalsiitin, saven tai rautaoksidien avulla. Hiekkakivi muodostuu yleensä kerroksittain, ja sen ulkonäkö ja ominaisuudet vaihtelevat suuresti riippuen jyvien koosta, muodosta, koostumuksesta ja sideaineesta.

Väriltään hiekkakivi voi olla harmaa, ruskea, punainen, keltainen tai jopa valkoinen. Väri johtuu usein siihen sitoutuneista mineraaleista, kuten rautaoksideista, jotka antavat sille punertavan tai kellertävän sävyn. Hiekkakiven kestävyys vaihtelee; hyvin tiiviisti sideaineella sidottu hiekkakivi voi olla erittäin kestävä, kun taas löyhästi kerrostunut hiekkakivi voi olla hauraampaa ja alttiimpaa rapautumiselle.

Hiekkakiveä esiintyy maailmanlaajuisesti ja sitä on löydetty monista eri geologisista aikakausista. Sitä käytetään laajalti rakennusmateriaalina, koristekivenä ja teollisuudessa. Monet historialliset rakennukset, patsaat ja monumentit on rakennettu hiekkakivestä sen saatavuuden ja työstettävyyden vuoksi. Hiekkakivi voi myös sisältää fossiileja ja se on tärkeä lähde öljyn ja maakaasun etsinnässä, koska sen huokoinen rakenne voi toimia reservuaarina. Sen muodostumispaikat liittyvät usein muinaisiin rantoihin, jokisuistoihin ja aavikoihin.