herätysliikkeitä

Herätysliikkeet ovat Suomessa 1800-luvulta lähtien syntyneitä protestanttisia uudistus- ja herätysliikkeitä, joiden yleinen piirissä on Evankelis-luterilaisen kirkon sisäisen hurskauden ja kääntymyksen korostaminen. Niiden tavoitteena on henkilökohtaisen uskon elvyttäminen, Raamatun totuuden etsiminen ja arjen kristillisen elämän reformointi. Liikkeet ovat tyypillisesti järjestäneet tilaisuuksia, rukouksia, raamattuleirejä ja lähetystyötä sekä korostaneet seurakuntien ja yhteisöjen roolia.

Ominaisuudet: vahva korostus henkilökohtaisesta kääntymyksestä ja pyhästä elämästä; raamatunlukeminen; saarnojen ja tilaisuuksien rooli; järjestäytynyt järjestövastuu; usein tiukka moraalinen ohjeistus; laajaa vapaaehtoistyötä ja diakoniatyötä.

Suurin ja kansainvälisesti tunnetuin herätysliike Suomessa on laestadianismi, joka sai alkunsa 1830-luvulla Lars Levi Laestadiuksen opetuksista Lapissa. Laestadianismi on useiden suuntausten ja järjestöjen muodostama kokonaisuus; sen jäseniä on erityisesti pohjoisessa ja sen piirissä on pysyviä yhteisöjä sekä lähetystyötä ulkomaille.

Nykyisin termillä 'herätysliikkeet' viitataan yleisesti historiallisiin ja joillakin tasoilla edelleen vaikuttaviin ryhmiin, joiden rooli kirkollisessa elämässä sekä sosiaalisessa ja kulttuurisessa elämässä on ollut merkittävä. Ne ovat muovanneet suomalaista uskonelämää, kasvatusta ja kansankulttuuria määrällisesti ja laadullisesti.