herkkyysrajoista

Herkkyysrajoista on käsite, jota käytetään kuvaamaan aistinvaraisten ärsykkeiden havaitsemisen tai erottamisen rajaa. Yleisesti sillä tarkoitetaan pienintä ärsykkeen voimakkuutta tai muutosta ominaisuudessa, jonka elin tai aistijärjestelmä pystyy havaitsemaan. Termi kattaa sekä absoluuttisen herkkyysrajan että erottelukynnysten, joita kutsutaan usein erotuskyynnyksiksi tai Just Noticeable Difference (JND).

Herkkyysrajojen mittaaminen kuuluu psykofysiikkaan. Tutkimuksessa arvioidaan todennäköisyyttä havaita ärsyke eritasoisilla stimuloilla, ja tuloksia kuvataan psykometrisillä funktioilla, jotka yhdistävät stimulaation voimakkuuden havaittavuuteen. Menetelmät voivat olla adaptatiivisia tai määrällisiä, ja kynnysarvot riippuvat kokeellisista ehdoista kuten taustahälystä, tarkkaavaisuudesta ja yksilön tilasta.

Herkkyysrajoja esiintyy kaikissa aisteissa: kuulo-, näkö-, haju-, maku- ja tuntoaistissa. Esimerkkejä ovat kuulokynnys (minimivoimakkuus, jolla ääni havaitaan), kirkkauskynnys (minimi kirkkauden muutos, jonka näköaisti havaitsee) sekä tunto- ja lämpötuntemuksen kynnykset. Eri aloilla kynnysarvoja käytetään laitteiden kalibroinnissa, turvallisuusarvioinneissa, kliinisessä diagnostiikassa sekä käyttäjäkokemuksen ja saavutettavuuden suunnittelussa.