hengitysvajaukseen

Hengitysvajaus on tila, jossa kehon kyky ylläpitää riittävää hapen saantia ja/tai hiilidioksidin poistamista heikkenee. Se voi olla akuutti tai krooninen ja kehittyä nopeasti tai vähitellen. Hengitysvajaus jaetaan tyypillisesti kahteen päätyyppiin: hypoksemiseen hengitysvajaukseen (Type I) ja hyperkapniseen hengitysvajaukseen (Type II). Type I -hengitysvajauksessa veren PaO2 on alhainen ja PaCO2 on yleensä normaali tai matala; Type II -hengitysvajauksessa PaCO2 on kohonnut, ja siihen liittyy usein myös alhainen PaO2.

Syyt ovat moninaiset. Akuutteja syitä ovat muun muassa keuhkokuume, keuhkoödeema, keuhkovaurio sekä vakavat hengitystieinfektiot ja pahenemat kroonisiin sairauksiin kuten COPD:hen liittyvät kriisit. Kroonisia syitä ovat esimerkiksi COPD, muut obstruktiiviset keuhkosairaudet, neuromuskulaariset sairaudet sekä ylipainoon liittyvä hypoventilaatio.

Diagnostio perustuu verenkaasun analyysiin (ABG), josta saadaan PaO2, PaCO2 ja pH. SpO2-seuranta sekä röntgen- tai CT-kuvat ja mahdollisesti spirometria sekä lisätutkimukset tukevat diagnoosia.

Hoito räätälöidään syyn ja vakavuuden mukaan. Perushoitona on riittävä hapetus ja ventilaatio. Non-invasiivinen ventilaation (NIV) voi olla ensisijainen hoito hyperkapnisen hengitysvajauksen lievittämiseksi; vakavissa tai NIV-epäonnistuneissa tapauksissa voidaan turvautua intubaatioon ja mekaaniseen ventilaation. Taustatautien hoito sekä neste- ja ravitsemushoito ovat tärkeitä. Ennuste vaihtelee suuresti; varhainen tunnistus ja hoito parantavat toipumista.