hengitysmonitorointimenetelmiä

Hengitysmonitorointimenetelmiä käytetään hengityksen seurantaan ja analysointiin. Näitä menetelmiä hyödynnetään laajasti kliinisessä käytössä, tutkimuksessa ja urheilussa. Yleisimpiä menetelmiä ovat mekaaniset, sähköiset ja optiset tekniikat.

Mekaanisia menetelmiä ovat esimerkiksi rintakehän ja vatsan liikkeitä mittaavat vyöt, jotka perustuvat venymäantureihin. Nämä vyöt antavat tietoa hengityksen syvyydestä ja tiheydestä. Toinen mekaaninen menetelmä on pneumotakografit, jotka mittaavat ilmavirtaa nenän ja suun kautta.

Sähköisiä menetelmiä ovat elektrodien käyttö, jotka mittaavat lihasaktiivisuutta hengitykseen osallistuvissa lihaksissa, kuten palleassa ja kylkilihaksissa. Myös impedanssiplethysmografia kuuluu sähköisiin menetelmiin, jossa mitataan rintakehän tilavuuden muutoksia sähköisen impedanssin vaihteluiden perusteella.

Optiset menetelmiä ovat esimerkiksi infrapunaperusteiset anturit, jotka mittaavat rintakehän liikkeitä valonläpäisyyn perustuen. Pulssioksimetria, vaikka ensisijaisesti veren happisaturaation mittari, antaa myös epäsuoraa tietoa hengityksen tiheydestä. Hengityksen seurantaan voidaan käyttää myös videoanalyysiä, jolla tallennetaan ja analysoidaan hengitysliikkeitä.

Menetelmien valinta riippuu käyttötarkoituksesta ja seurattavista parametreista. Jotkin menetelmät tarjoavat yksityiskohtaista tietoa hengitysbiomekaniikasta, toiset taas yleisempää tietoa hengityksen tehokkuudesta.