helikoptereilla

Helikopteri on ilma-alus, jolla on roottorit, joiden pyöriminen mahdollistaa sekä pystysuoran nousemisen että suunta- ja nopeudensäätelyn. Pääroottori tuottaa liftin, ja hännäroottori vakauttaa kiertoa sekä estää kiertoliikkeen, jolloin ohjaus ja lentosuunta ovat ennustettavissa. Useimmissa malleissa roottorien pyörimistä hallitaan lento-ohjausjärjestelmillä, ja voimansiirron sekä polttoaineen hallinta vaikuttaa suorituskykyyn. Helikopterit pystyvät pysymään ilmassa paikoillaan ja siirtymään ilman suuria vauhtimuutoksia, mikä erottaa ne monista muista lentokoneista.

Käyttötarkoituksia ovat sekä siviili- että julkiset tehtävät: kuljetukset vaikeasti saavutettuihin paikkoihin, pelastus- ja etsintätoiminnot, ensihoito, palontorjunta sekä media- ja kuvauslennot. Myös sotilas- ja lainvalvontakäyttö on yleistä. Helikoptereita suunnitellaan tehtäväkohtaisesti pienistä kevyistä malleista suuriin, raskaita kuljetuksia suorittaviin koptereihin, ja niiden rakenteisiin voidaan valita erikoisvarusteita kuten hinauslaitteita, winchejä tai lääketieteellisiä laitteita.

Historia ja kehitys ulottuvat 1900-luvun alkuun. Ensimmäinen massatuotettu helikopteri oli Sikorsky R-4 vuonna 1942. Seuranneet merkittävät mallit kuten Bell UH-1 Iroquois, Mil Mi-8/17 sekä CH-47 Chinook määrittivät roottorilentämisen käytännöt teollisesti. Nykyään useimmat helikopterit hyödyntävät kehittyneitä moottoreita, kevyitä komposiittiosia ja elektronisesti ohjattuja järjestelmiä, ja joissakin sovelluksissa jopa fly-by-wire -tekniikkaa lisäominaisuuksien ja turvallisuuden parantamiseksi.

Turvallisuus ja sääntely korostuvat: helikoptereiden käyttöönotossa noudatetaan tiukkoja huolto- ja tarkastusohjelmia sekä vaaditaan asianmukaiset pätevyydet ja koulutus. Lennon suunnittelussa huomioidaan sääolosuhteet, lentoradat ja lennonvarmistusjärjestelmät, jotta operatiivinen suorituskyky pysyy riittävällä tasolla sekä kaupallisessa että julkisessa käytössä.