heilumisesta

Heilumisesta on suomalainen termi, jota käytetään kuvaamaan liikkeen ilmiötä, jossa kappale, henkilö tai kokonaisuus vaihtaa asentoa sivusuunnassa tai edestakaisin. Heiluminen kattaa sekä arkisen, tahdottoman heiluttelun—esimerkiksi käden heiluttaminen tervehtiessä—että fyysisen tai teknisen järjestelmän värähtelevän tai keinuvan liikkeen.

Linguistisestiheiluminen muodostuu verbistä heilua, joka tarkoittaa heilua, värähdellä tai heiluttaa. Nimi heiluminen viittaa tämän toiminnan tai ilmiön yleiseen olemukseen, ja sitä käytetään sekä konkreettisista liikkeistä että kuvailemaan järjestelmän osillatiivista käyttäytymistä. Taivutusmuotoja ovat esimerkiksi heilumisesta, heiluminen sekä heiluvaan tai heilahtavaan suuntaan viittaavat ilmaukset.

Fyysisessä kontekstissa heiluminen voidaan määritellä osillaatioilmiöksi. Siinä on usein huomioitavina amplitudi ( suurin poikkeama tasapainopisteestä ), periodi (ajan kesto yhdelle täydelle värähdykselle) ja taajuus (taipumista vastaan). Vaimennus (damping) tarkoittaa amplitudin pienentymistä ajan mittaan. Heiluminen voi olla hiljaista ja pysyvää tai sitä hallitaan ja siitä säädetään esimerkiksi rakenteissa, mekanismeissa ja mittauslaitteissa.

Käyttökonteksteja on sekä arkipäiväisiä että teknisiä. Esimerkiksi liput voivat heilua tuulessa, ihmiset heiluttavat käsiään tervehtiessään, ja erilaiset laitteet voivat suorittaa kontrolloituja heilumisliikkeitä. Heilumistoon liittyy usein liittyviä termejä kuten heilahdella, heilahdus, värähtely ja värinä, sekä oskillaatiosta ja dynaamisesta liikkeestä käytettäviä käsitteitä.

Seikoja ja lähisukulaisia ovat esimerkiksi heilahdus, heilahdella sekä oskillaatio, joihin usein viitataan, kun käsitellään heilumisen ilmiöitä.