Syyt hedelmällisyysongelmiin ovat moninaisia ja ne jaotellaan nais- ja miestekijöihin sekä niiden yhdistelmiin. Naisen tekijöitä voivat olla ovulaatiohäiriöt, munanjohtimien tukkeutuminen, endometriosis sekä munasarjojen toiminnan häiriöt. Miehen tekijöihin kuuluu siemennesteen määrän tai laadun heikkeneminen, kuten heikot tai vähäiset siittiöt, sekä liikemäärän puute. Joillakin pareilla syytä ei löydetä heti, jolloin kyseessä voi olla unexplained infertility.
Arviointi alkaa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Tutkimukset sisältävät yksilöllisen haastattelun, fyysisen tutkimuksen sekä naisen ja miehen yksilölliset kokeet. Naisen osalta tavallisia ovat hormonimittaukset (esim. FSH, LH, estradioli, AMH), ovulaatiotestin ja kuvantamistutkimukset sekä mahdolliset munatorvien tai endometrioosin selvittäminen. Miehen osalta keskeinen tutkimus on siemennesteanalyysi. Tarvittaessa voidaan tehdä lisäselvityksiä kuten gynekologinen kuvantaminen, tubal patentti -tutkimukset tai genetinen arviointi.
Hoito räätälöidään syyn mukaan ja potilaan iän mukaan. Yksinkertaisemmat lähestymistavat voivat sisältää elämäntapamuutoksia, kuten painonhallintaa, tupakoinnin vähenemistä ja alkoholin käytön rajoittamista. Lääkkeellisesti voidaan tukea ovulaatiota (esim. klomifeeni tai letrosole) tai käyttää munasolujen hormonien tukemista. Yleisimmät hoitomuodot ovat tahdistettu seksi sekä sisäsyntyinen siirtohoito IUI:ta käyttäen. Joskus siirteen hoitomuodot vaativat kirurgista hoitoa tai raskautta edistävää hoitoa, kuten in vitro -hedelmöitystä (IVF) ja joskus ICSI:ä. Muita vaihtoehtoja voivat olla käytetyt lahjoitetut gametit tai spontaanin raskauden mahdollisuuden rajatessa surrogacy, riippuen maakohtaisista säännöksistä.
Tuki ja neuvonta ovat oleellisia. Hedelmällisyysongelmaa käsitellään sekä fyysisesti että psyykkisesti, ja potilaita ohjataan tarvittaessa vertaistuen ja ammatillisen neuvonnan pariin. Monille pareille asian ymmärrys ja realistiset tavoitteet auttavat yhdessä löytämään parhaiten sopivat hoitomahdollisuudet.