harhauttamista

Harhauttamista tarkoittaa toimintaa, jossa toinen ihminen tai yleisö viedään harhaan todellisuudesta valheellisen kuvan tai epäluotettavien tietojen kautta. Se voi ilmetä sekä yksilötasolla että laajemmassa yhteisöviestinnässä, ja honeuttamista voi olla sekä tarkoituksellista että harvoin tahatonta. Keskeistä on se, että vastaanottaja saa vääristyneen käsityksen todellisuudesta.

Kontekstit ja ilmenemismuodot vaihtelevat. Henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa harhauttaminen voi tarkoittaa esimerkiksi valheellisen tarinan kertomista, hämmennyksen aiheuttamista tai toisen motiivien väärinkirjoittamista. Laajemmassa viestinnässä siihen liittyy usein harhaanjohtava markkinointi, poliittinen viestintä tai sosiaalisessa mediassa levitettävä väärä tieto. Käytännön ilmaisut ovat esimerkiksi "harhaanjohtava viestintä" ja "harhauttaminen", jotka usein rinnastuvat toisiinsa; niillä viitataan tahalliseen tai harkitun harhaan johtamiseen.

Lainsäädännöllisesti harhaanjohtava viestintä on usein kiellettyä. Suomessa kuluttajansuojalainsäädäntö sekä markkinointi- ja viestintäkäytännöt asettavat rajoja sellaiselle harhaanjohtavalle mainonnalle ja tiedottamiselle. Käytäntöjä arvioidaan sekä eettisestä että oikeudellisesta näkökulmasta, ja kyseenalaista viestintää voidaan käsitellä kuluttajaviranomaisissa tai oikeudenkäynneissä.

Etymologia: harhauttaminen rakentuu verbistä harhauttaa, jonka perusta on sana harha (illuusio, erehdys). -tta- ja -mine- suffixit muodostavat siitä nominalisoidun, toiminnan tai prosessin nimeävän käsitteen, jonka partitiivinen muoto harhauttamista esiintyy esimerkiksi lauseissa, joissa harrhauttamisen kohteena on jokin toiminta tai ilmiö.

Käytännön huomioina harhauttaminen on erityisen tärkeä käsite etiikassa, kaupallisessa viestinnässä sekä julkisessa keskustelussa, jossa pyritään varmistamaan, että tietojen esittäminen on totuudenmukaista ja läpinäkyvää.