hammaslääketieteen

Hammaslääketiede on lääketieteen ala, joka keskittyy suun terveyteen, hampaiden ja ikenien sekä suun muiden rakenteiden sairauksien ehkäisyyn, diagnosointiin, hoitoon ja kuntoutukseen. Sen tavoitteena on parantaa purentaa, puheen ja nielemisen toimintoja sekä suun esteettisyyttä ja yleistä laatua. Hammaslääketiede toimii tiiviissä yhteistyössä muiden terveydenhuollon alojen kanssa ja hyödyntää ennaltaehkäisyä sekä potilaan omaa omahoitoa.

Keskeisiin osa-alueisiin kuuluvat endodontia, periodontologia, ortodontia, prostodontia sekä pedodontia eli lasten hammaslääketiede. Lisäksi mukaan luetaan suun radiologia ja kuvantaminen sekä suun kasvojen alueen kirurgia. Hammaslääketiede hyödyntää sekä toiminnallisia että esteettisiä hoitomuotoja, kuten paikkoja, kruunuja, implantteja sekä minimoitua invasiivista hoitoa.

Koulutus ja ammatillinen pätevyys etenevät yliopistotason koulutuksena, jossa yhdistyvät lääketieteen ja hoitotyön teoria sekä laaja kliininen harjoittelu. Lopputuloksena on pätevyys toimia hammaslääkärinä ja hoitaa potilaita sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Ammatillinen pätevyys vaatii rekisteröitymistä ja säännöllistä täydennyskoulutusta.

Historian ja yhteiskunnallisen roolin osalta hammaslääketiede kehittyi varhaisista yksittäisistä hoidoista moderniksi kliiniseksi tieteeksi 18.–20. vuosisadalla, kun otettiin käyttöön anestesia ja antiseptiset menetelmät sekä kehittyivät erikoisalat. Nykyisin ala painottaa suun terveyden edistämistä, varhaista puuttumista ja väestönlaajuista suun terveyden parantamista sekä tutkimusta.