Pääkohdat ja mekanismit: Useimmat psykedeeelit, kuten LSD, psilosybiini ja meskaliini, vaikuttavat pääasiassa 5-HT2A-reseptoreihin ja voivat muuttaa aivoverkkojen välistä kommunikointia. Dissosiatiiviset aineet, kuten ketamiini, toimivat NMDA-reseptorijärjestelmän kautta ja voivat aiheuttaa erillisyyden tunteen kehon ja ympäristön suhteen. Deliriantit vaikuttavat useisiin reseptorijärjestelmiin, ja niiden vaikutus voi sisältää sekavuuden ja hallusinoita, jotka muistuttavat sekamuotoista mielen tilaa.
vaikutukset ja vaihtelut: Käyttäjä voi kokea visuaalisia ja kuulohavaintoja, muistitilan ja ajan kokemuksen muutoksia sekä erilaisia mielialamuutoksia. Vaikutukset vaihtelevat aineen laadun, annoksen, ympäristön ja yksilöllisten tekijöiden mukaan. Joissakin tapauksissa voi esiintyä ahdistusta, pelkotiloja tai подобytyneitä kokemuksia.
turvallisuus ja riskit: Hallusinogeeniset kokemukset voivat olla hämmentäviä tai ahdistavia, ja niihin liittyy erityisesti riskin paheneminen predisoperatiivisessa psyykkisessä tilassa. Pitkäaikaisista vaikutuksista mainitaan harvinaisia tiloja kuten hallusinaatioiden muistinpakko tai HPPD. Fyysiset riippuvuudet ovat usein vähäisempiä kuin joissakin muissa päihteissä, mutta psyykkiset ja sosiaaliset riskit ovat huomattavia.
lainsäädäntö ja tutkimus: Monissa maissa hallusinogeeniset aineet ovat säädeltyjä tai lailla kiellettyjä, mutta niiden tutkimus psyykkisen terveyden hoidossa sekä psykedeelisen terapian mahdollisuudet ovat kasvussa. Joillakin alueilla lainsäädäntö on lieventynyt tietyissä tutkimuksissa, sovellettavissa terapeuttisissa konteksteissa ja kokeellisessa käytössä.
kulttuuri ja historia: Aikaisemmin ja nykyaikaisesti hallusinogeeniset yhdisteet liittyvät sekä perinteisiin rituaaleihin että moderniin tieteelliseen tutkimukseen. Esimerkkejä ovat psilosybinisienet, ayahuasca ja meskaliini, joita on käytetty eri kulttuureissa henkisissä ja yhteisöllisissä käytännöissä sekä tutkimuksissa.