hallintolainsäädännössä

Hallintolainsäädäntö tarkoittaa sitä lainsäädäntöä, jolla säädetään julkisen hallinnon organisaatio, toimivalta sekä hallinnon päätöksentekoprosessit. Se määrittelee, miten valtion ja kuntien viranomaiset toimivat, millaisia menettelyjä on noudatettava, ja miten kansalaiset voivat hakea oikeuksiaan tai vaikuttaa hallinnon päätöksiin. Lainsäädäntö perustuu perustuslakiin ja EU-oikeuteen.

Keskeisiä lähteitä ovat perustuslaki, hallintolaki ja muut hallintomenettelyyn liittyvät lait sekä julkisuus- ja tietosuoja-asetukset. Lisäksi sovelletaan monia erityislakeja esimerkiksi sosiaali- ja terveys-, rakennus- ja maankäyttö- sekä veroasioissa.

Hallintolainsäädännön keskeiset periaatteet ovat laillisuus, oikeudenmukaisuus, suhteellisuus ja tasapuolisuus. Päätösten on perusteltava, ja asianosaisilla on oikeus tulla kuulluiksi sekä saada tieto oikeuksistaan ja velvoitteistaan. Puutteellisia tai virheellisiä päätöksiä voidaan oikaista muutoksenhaulla.

Hallinto-oikeudet ja Korkein hallinto-oikeus käsittelevät valituksia hallintopäätöksistä ja valvovat laillisuus sekä hyvän hallinnon periaatteiden noudattamista.

Hallintolainsäädäntö koskee laajasti julkisen sektorin toimintaa, mukaan lukien sosiaaliturva, verotus, rakennus- ja kaavoitusasiat sekä maahanmuutto. EU-oikeus sekä digitalisaation ja läpinäkyvyyden vaatimukset vaikuttavat sen kehitykseen.