hajautuneisuutta

Hajautuneisuus tarkoittaa sijoitusten riskin pienentämistä jakamalla varallisuus useisiin eri omaisuuseriin, toimialoihin ja maantieteellisiin alueisiin. Tavoitteena on, että yhden sijoituksen epäonnistuminen ei aiheuta merkittävää vahinkoa koko portfoliolle.

Perusajatus on, että eri sijoitukset eivät seuraa toisiaan täydellisesti. Kun tuotot eivät ole täydellisesti synkronoituja, portfolion kokonaistuotto ja riski voivat olla vakaammalla tasolla kuin yksittäiset sijoitukset.

Teoreettinen tausta on Markowitzin moderni portfolioteoria, jonka mukaan riski voidaan hallita valitsemalla yhdistelmä sijoituksia, joiden välinen korrelaatio ja varianssi minimoivat riskin tietyn tuotto-odotuksen saavuttamiseksi. Tehokas portfoliokäyrä kuvaa portfoliot, joissa riskin ja tuoton suhde on optimoitu. Hajautus ei kuitenkaan poista systemaattista riskiä, eikä se takaa voittoja.

Käytännössä hajautus toteutetaan useilla keinoilla: sijoittamalla useisiin omaisuusluokkiin (osakkeet, joukkovelkakirjat, kiinteistöt, hyödykkeet), laajennetulla maantieteellisellä ja toimialajakaumalla sekä käyttämällä indeksirahastoja tai ETF:iä kustannustehokkaan hajautuksen saavuttamiseksi. Säännöllinen uudelleen tasapainotus ja huomio kustannuksista sekä verotus parantavat pitkän aikavälin tehokkuutta.