hajakuormitukseen

Hajakuormitus tarkoittaa ympäristön kuormittumista, joka tulee useista hajautetuista lähteistä sen sijaan, että kyseessä olisi yksittäinen pistekuormitus. Termiä käytetään erityisesti ympäristö- ja vesistöjen tilan kuvauksessa, jossa kuormitus syntyy monista tekijöistä yhtä aikaa.

Lähteitä hajakuormitukselle ovat esimerkiksi maatalouden valuma, jossa ravinteet ja torjunta-aineet kulkeutuvat pelloilta vesistöihin, hulevesien valuma kaupungeista ja teiltä, ilmakehän depisitoituminen sekä kuormitus maaperästä ja metsistä. Hajakuormitus voi sisältää ravinteita kuten typpeä ja fosforia, epäpuhtauksia sekä raskasmetalleja ja mikromuoveja, ja se vaikuttaa sekä vesistöjen että maaperän tilaan.

Mittaaminen ja arviointi perustuvat usein massabalanssi- tai kuormituslaskelmiin sekä vesistömallintamiseen, joiden avulla voidaan arvioida kuormituksen osuutta sään, maaperän ominaisuuksien ja veden virtauksen mukaan. Seurantaan käytetään muun muassa vettä ja sedimentteja koskevia pitoisuusmittauksia sekä valuma-alueiden virtaamus- ja säännöstelytietoja.

Käytännön merkitys: hajakuormitus on keskeinen tekijä rehevöitymisessä, kemiallisessa saastumisessa ja ilman hiukkaspitoisuuksissa, ja sen hallinta vaatii useita pienempiä toimenpiteitä. Toimenpiteitä ovat maatalouden hyväksytyt viljelykäytännöt, suojakaistat, hulevesien hallinta, paremmat reitit ja puhdistusmenetelmät sekä tehostetut päästövähennystoimet liikenneredun ja teollisuuden aloilla. Kansainväliset ja kansalliset ympäristöohjelmat sekä vesienhoitosuunnitelmat asettavat tavoitteita hajakuormituksen hillitsemiseksi ja veden laadun parantamiseksi.