haaveiltu

Haaveiltu on suomen kielen verbin haaveilla passiiviin taivutettu mennyt partisiippi, joka tarkoittaa jotakin, mikä on unelmana tai kuvitteluna koettu tai siitä on tehty haave. Sitä käytetään sekä adverbinaattorina adjektiivina että osana perusaikamuotoja, esimerkiksi yhdessä olla-verbien kanssa, jolloin se ilmaisee passiivista aikamuotoa kuten perfektia.

Grammatiikassa haaveiltu on passiivinen muoto, joka voidaan liittää apuverbeihin muodostamaan täydellisiä aikamuotoja tai toimia adjektiivina kuvailemassa substantiivia. Sillä ei ole aktiivitekoa itsessään, vaan se viittaa siihen, että unelma tai mielikuva on syntynyt tai on ollut suunniteltu. Haaveiltu muodostuu haaveilla-sanan pohjalle ja lisätään passiiviin sopiva taivutusmerkki -ttu/-tty/-ty/-ttu- riippuen sanan konsonanttiharmoniasta.

Käyttöä kuvaillaan usein näin: Siitä on haaveiltu jo pitkään, mikä tarkoittaa, että aiheesta on haaveiltu tai sitä on suunniteltu jo pidemmän aikaa. Haaveiltu esiintyy sekä kirjallisessa että muodollisemmassa puheessa. Arkipäiväisessä puheessa puhutaan useammin haaveilusta (substantiivi) tai haaveilemisesta, mutta haaveiltu esiintyy kun halutaan korostaa, että jokin on jo ollut haaveen tai mielikuvan kohteena.

Liittyvät termit: haave, haaveilu, haaveellinen. Haaveiltu liittyy vahvasti ajatusten ja toiveiden toteutuneeseen tai suunniteltuun luonteeseen, kun taas haaveilu viittaa yleisemmin päivänunelmiin ja mielikuvitteluun.