haavaprosesseissa

Haavaprosessit tarkoittaa kehon luonnollisia tapahtumaketjuja haavan paranemisen aikana. Prosessi alkaa verenvuodon hallinnasta ja päättyy arpeutumiseen, jossa kudos palautuu ja haava saa uuden, toiminnallisen rakenteensa. Haavaprosesseja tarkastellaan sekä pinnallisissa ihon haavoissa että syvemmissä kudoksissa.

Haavaprosessi jaetaan yleisesti kolmeen päävaiheeseen: hemostaation ja tulehduksen alkuvaiheeseen, proliferatiiviseen vaiheeseen sekä remodelointiin. Hemostaation aikana verenvuoto loppuu, verihiutaleet muodostavat tukimuurin ja vapauttavat kasvutekijöitä. Neutrofiilit ja makrofagit poistavat bakteereja ja solujätekkeitä. Proliferatiivisessa vaiheessa syntyy granulaatiokudosta, uusia verisuonia (angiogeneesi) ja epitelialisointi etenee. Remodelointivaiheessa kollageeni uudelleenjärjestäytyy, haava vahvistuu ja arpi muodostuu, vaikka täydeksi palautuminen ei aina tapahdu.

Keskeisiä soluja ja signaaleja ovat verihiutaleet, neutrofiilit, makrofagit, fibroblastit ja endoteeliset solut. Verihiutaleet vapauttavat kasvutekijöitä (esim. PDGF ja TGF-β), jotka ohjaavat solujen toimintaa. Makrofagit puhdistavat haavaa ja säätelevät tulehdusprosessia sekä antavat signaaleja fibroblastien aktivoitumiselle. Fibroblastit tuottavat kollageenia ja muita ECM-ainesosia, mikä mahdollistaa uusien kudosten muodostumisen. Endothelial-soluilla muodostuu uusia verisuonia.

Parantuminen riippuu sekä systeemisistä että paikallisista tekijöistä. Systeemisiä tekijöitä ovat ikä, ravitsemustila, diabetes ja immuunijärjestelmän tila sekä tupakointi. Paikallisia tekijöitä ovat haavan koko ja sijainti, verenkierron riittävyys, infektio, paine, kosteus sekä haavan ympäristön virittäminen ja liikuttaminen. Hyvä haavanhoito tukee luonnollista prosessia: puhdistus, kosteuttava ympäristö, suojus ja tartuntariski minimoiminen. Krooniset haavat, kuten diabeettiset jalka- tai laskimoperäiset haavat, voivat vaatia moniammatillista hoitoa ja pitkäaikaista seurantaa.