glykosidejä

Glykosidit ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka koostuvat sokeri-osasta ja ei-sokeri-osasta. Sokeriosaa kutsutaan glykosyyliosaksi ja ei-sokeri-osaa aglykoniksi. Glykosyyliosa ja aglykoni ovat yhdistyneet glykosidisidoksella, joka on tyypillisesti eetterisidos. Glykosidit ovat yleisiä luonnossa ja niillä on monia biologisia tehtäviä.

Glykosidit voidaan luokitella useilla eri tavoilla riippuen glykosyyli- ja aglykoniosien rakenteesta. Esimerkiksi, jos glykosyyliosa on glukoosia, yhdistettä kutsutaan glukosidiksi. Jos aglykoniosa on alkoholi, yhdistettä kutsutaan alkoholiglykosidiksi. Monet luonnossa esiintyvät glykosidit ovat polyfenolisia yhdisteitä, joissa aglykonina on fenolinen rengas.

Glykosideilla on laaja kirjo biologisia toimintoja. Ne voivat toimia varastoituina energianlähteinä, kuten esimerkiksi selluloosassa, joka on glukoosiyksiköistä muodostunut polysakkaridi. Monet kasvit tuottavat glykosideja puolustusmekanismeina, esimerkiksi estämään kasvinsyöjiä tai suojaamaan itseään taudinaiheuttajilta. Esimerkiksi mantelin karvaudesta vastaavat amygdaliiniglykosidit vapauttavat syanidia, kun manteli murskataan.

Ihmiset ja eläimet hyödyntävät glykosideja monin tavoin. Jotkut glykosidit, kuten flavonoidit, joita löytyy hedelmistä ja vihanneksista, ovat tunnettuja antioksidanttisista ominaisuuksistaan. Toiset, kuten sydänglykosidit (esim. digoksiini), ovat lääkeaineita, joita käytetään sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Digitaaliset (sormustinkukka) ovat tunnettuja sydänglykosidiensa lähteitä. Glykosidien aineenvaihdunta elimistössä riippuu usein suolistomikrobien toiminnasta, jotka voivat hajottaa glykosidisidoksen ja vapauttaa aglykonin.