glykogeenivarastoon

Glykogeenivarastoon viittaa kehon glykogeenin varastointiin, joka sijaitsee pääasiassa maksassa ja skeletolihaksissa. Glykogeeni on suurikokoinen, haaroittuva glukoosin polimeri, jonka perusvaiheet muodostuvat α-1,4- ja α-1,6-kytkennöistä. Maksan ja lihasten glykogeenivarastot toimivat energiavarastoina, joita käytetään tilanteen mukaan.

Maksan glykogeenivarasto ylläpitää vereen vapautuvaa glukoosia paaston ja situaationaikaisen energiankulutuksen aikana. Lihasten glykogeenivarasto sen sijaan palvelee ensisijaisesti paikallista energiantarvetta lihastyön aikana; lihaksen glykogeeni ei kuitenkaan voi vapautua verenkiertoon, koska lihaksella ei ole glukoosin vapautukseen tarvittavaa glukoosiyhdisteen muuntotoimintoa maksaan.

Glykogeenin muodostuminen on glykogeenogeneesi, joka alkaa glukoosi-6-fosfaatista (lähdekulutuksesta), muuttuu glukoosi-1-fosfaatiksi ja edelleen UDP-glukoosiksi ennen glykogeenin rakentamisen aloittavaa glykogeenisyntaasia. Haaraantuvuus lisääntyy glykogeenin haarautumiskoneen (amalo-1,6-glukosidasi) toimesta. Glykogeenin purkautuminen on glykogeenolyysi: glukoosifosfata kutsutaan vapautuvaksi glukoosiksi lihaksessa tai maksassa, jossa maksalla on glukoosin vapauttamiseen tarvittavaa glukoigin vapautusentsyymiä (glukoneogeneesiä) sekä glukoosifosfata.

Säätely perustuu hormonaalisiin signaaleihin: insuliini edistää glykogeenogeneesiä, kun taas glukagoni ja kiihdyttävä adrenaliini aktivoivat glykogeenolyysin. Fyysisen rasituksen ja energiantarpeen kasvaessa kylläisyystila sekä AMP ja Ca2+-signalointi voivat tehostaa prosesseja.

Merkitys: glykogeenivarastot ovat keskeisiä nopean energian tarjoajia sekä lepo- että rasitustilanteissa. Maksa vastaa veren glukoosin ylläpidosta, kun taas lihakset varustavat energiaa suoraan supistuksiin. Varastojen määrä vaihtelee yksilöllisesti ja harjoittelun, ruokavalion sekä kehon koostumuksen mukaan.