glykogeenivarastoinnin

Glykogeenivarastoinnin käsite viittaa glykogeenin varastointiin soluissa, erityisesti maksassa ja luustolihaksissa. Glykogeeni on glukoosista muodostuva, nopeasti mobilisoitava energiavarasto, joka auttaa sekä ylläpitämään veren glukoositasoa että tarjoamaan energiaa lihastyön aikana.

Glykogeenisynteesi, eli glykogeenin muodostus, alkaa glukoosin muuntumisesta glukoosi-6-fosfaatiksi ja edelleen glukoosi-1-fosfaatiksi. Glukoosi-1-fosfaatti muunnetaan UDP-glukoosiksi, jota käytetään glykogeenin rakentamiseen glykogeenisyntetaasin toimesta. Glykogeeni kasvaa sekä ketjujen pitenemisen että haarautumisen kautta, mikä luo tiheyden ja haarautuneen rakenteen. Glykogeeniin sitoutuu runsaasti vettä, joten varastoitujen varastojen todellinen energiasisältö ei vastaa pelkästään glykogeenin painoa.

Hormonit säätelevät glykogeenivarastointia. Insuliini edistää glukoosin muuntumista glykogeeniksi ja glykogeenivarastojen karttumista. Glukagon ja adrenaliini aktivoivat glykogeenin pilkkomista (glykogenolyysi), jolloin glukoosi vapautuu vereen tai käytetään lihaksessa energiana.

Maksan glykogeeni toimii veren glukoosin tasapainon ylläpitäjänä; luustolihaksissa glykogeeni tarjoaa suoraan energiaa lihastyöhön, eikä vapauta glukoosia vereen. Glykogeenivarastojen määrä vaihtelee yksilöllisesti; yleisesti maksavarasto on noin 100 g ja luustolihaksissa yhteensä noin 300–400 g.

Energiatiheys on noin 4 kcal/g, mutta veden sitoutuminen vähentää varaston nettoenergiasisältöä verrattuna rasvoihin. Glykogeenivarastointihäiriöt ovat harvinaisia perinnöllisiä tiloja, kuten von Gierken tauti (GSD I) ja McArden tauti (GSD V), jotka vaikuttavat glykogeenin käyttöön tai vapautumiseen.