geosynteettejä

Geosynteettejä on vanha geologinen käsite, jolla tarkoitettiin suuria, mannerlaatan reunan alapuolella sijaitsevia, subsidendin muotoisia altaan- ja laaksojen vyöhykkeitä, joihin kertyi paksua sedimenttikerrostumaa. Näiden kerrostumien paksuuntuminen sekä myöhempi kohoaminen ja kääntyminen vuoristoksi muodostivat geosynteettejä koskeneen kehityksen perustan. Käsitys liittyi pitkälti ajatukseen, että suuret sedimentaatiovyöhykset voivat ajautua erillisiin, vuoristojaksojen muodostaviin vyöhykkeisiin.

Klassisessa geologisessa mallissa geosynteettejä jaettiin pääasiassa kahteen pääryhmään. Miogeosynteettejä sijaitsi mannerlaatan reunan tuntumassa matalissa vesissä, ja niiden sedimentaatio koostui suurelta osin kalkkikivistä ja muista hyvin rakeutuneista sedimentteistä. Eugeosynteettejä puolestaan esiintyi sisäisemmillä alueilla ja sisältäivät usein paksuja syvävesissä kertyneitä sedimenttejä sekä vulkaanisia kivilajeja. Näiden vyöhykkeiden sedimentaariset ilmentymät ja niiden vuorovaikutus nähtiin mahdollistavan suurten vuoristojen syntymisen, kun geosynteettiset altaat alkoivat kokea puristusta ja kääntyivät kohoaviksi alueiksi.

Geosynteettejä on nykyään historiallinen käsite; 1900-luvun puolivälin jälkeen laattatektoniikan kehittyminen korvasi sen mekanismina. Nykygeologiassa geosynteettejä käytetään lähinnä historiallisena työkaluna menneisyyden stratigrafian ja vuoristojen kehityksen ymmärtämisessä. Kiinnostus niihin säilyy opetuksessa ja vanhan liikkeen tutkimuksessa, mutta niiden rooli todellisina mekanismeina on korvautunut teoreettisella kehityksellä plate tectonics -mallin myötä.