kalkkikivistä

Kalkkikivi on sedimentaarinen kivilaji, jonka pääasiallinen muodostumismateriaali on kalsiumkarbonaatti (CaCO3). Se syntyy sekä biogeneettisesti että kemiallisesti: merenpohjassa elävien kuoret ja muut kalkkijäänteet kerrostuvat ja litifioituvat, ja kalsiumkarbonaatti saostuu vedessä, jolloin sedimentit kovettuvat kiveksi. Fossiilinen kalkkikivi sisältää runsaasti jäänteitä, kun taas puhtaammat muodot ovat vähemmän fossiloituneita.

Kalkkikiven muodostumisessa keskeisiä ovat ympäristön lämpö, suolaisuus sekä biologinen aktiivisuus. Tyypillisesti kalkkikiveä syntyy matalissa, lämpimissä merissä, mutta sitä voidaan muodostua myös maaperän vesistöissä. Diagenesin aikana sedimentit kovettuvat kiviksi, ja erilaiset rakenteet voivat aiheuttaa kerrostuneisuutta, särkymiä tai massiivisuutta.

Kalkkikivellä on useita tyyppejä. Fossiilinen kalkkikivi sisältää runsaasti jäänteitä; oolittinen kalkkikivi koostuu pyöreistä kuorikerroksista; travertti on kerroksellinen kalkkikivi, joka muodostuu veden purkautuessa kuumista lähteistä tai virtaavista vesistöistä.

Käyttö ja ominaisuudet: Kalkkikivi on suhteellisen pehmeä (Mohs-asteikko noin 3–4) ja reagoi happojen kanssa, joten sitä ei tulisi altistaa vahvoille hapoille. Sitä käytetään laajalti rakennusmateriaalina sekä kalkin ja sementin raaka-aineena. Maaperän pH:n säätelyssä kalkkikiveä käytetään myös maataloudessa.

Geologinen merkitys: Kalkkikivi esiintyy maailmanlaajuisesti ja tarjoaa tärkeää tietoa menneiden merien ympäristöistä. Karstimaastot muodostuvat kalkkikiven liukenemisesta ja voivat sisältää luolia sekä erilaisia kallioperän muodostumia.