fundusautofluoresenssi

Fundusautofluenssi (FAF) on non-invasiivinen kuvantamismenetelmä, jolla havaitaan lipofussiinin kertymää verkkokalvon pigmenttivöiden soluissa, erityisesti retinal pigment epitheliumissa (RPE). Lipofussiini on intrinsic fluorofori, jonka määrää verkkokalvon terveydentila sekä ikä että sairaudet vaikuttavat. FAF-kuvauksessa käytetään lyhytaaltoista valoa (yleensä noin 488 nm) ja takaisinheijastunutta autofluoresenssia tallennetaan kuvaan. Menetelmä voidaan tehdä erilaisilla laitteilla, kuten confokaalisella skannerilla tai FAF-kameralla, eikä sitä tarvita väriaineita.

Kuvien tulkinnassa alueet, joissa autofluoresenssi on suurentunutta (hyperautofluoresenssi), viittaavat lipofussiinin kertymään tai solujen stressiin RPE:ssä. Alueet, joissa autofluoresenssi on alentunutta (hypoautofluoresenssi), viittaavat RPE:n toiminnan heikkenemiseen tai solujen menetykseen. FAF-kuvissa syntyvät kuvioiden keskukset ja reunat voivat kertoa taudin aktiivisuudesta, etenemisestä ja uusiutumisesta.

Kliiniset käyttökohteet ja sovellukset kattavat muun muassa makulan alueen sairauksien seurannan sekä RPE:n terveydentilan arvioinnin. FAF on hyödyllinen erityisesti geograafisen atrofin ja muiden AMD:n muotojen, retinitis pigmentosa, Stargardtin taudin sekä eräiden muiden makulaan ja perifeeriseen retinaan liittyvien sairauksien diagnosoinnissa ja seurannassa. Se täydentää optista koherenssi-tomografiaa (OCT) sekä tarvittaessa fluoresoivaa angiografiaa, kun tilan luonnetta arvioidaan.

Käytännön huomioita ovat muun muassa kuvien laatuun vaikuttavat tekijät (media opas, pupillin laajuus, laitteen ominaisuudet) sekä tulkinnan vaativuus, sillä FAF-kuvat antavat only atypisen lipofussiinin muuttuneen kertymän kuvan. FAF ei yksin riitä diagnoosin varmistamiseen.