fosfaattijohdos

Fosfaattijohdos, eli fosfaattiesteri, on yhdiste, jossa fosforin happi-ryhmät on esteröitynyt alkoholi- tai aryliryhmillä. Yleisesti puhutaan monoesteristä, diesteristä tai triesteristä sen mukaan, kuinka monta fosforin OH-ryhmää on korvautunut alkoholi- tai aryliryhmillä. Fosfaattijohdoksessa fosforin keskus on sitoutunut P=O- eli phosphoryl-ryhmään sekä kolmeen substituenttiin, joista osa voi olla OR-ryhmiä (alkyli- tai aryliryhmiä) ja osa voi olla OH-ryhmiä.

Rakenne ja luokittelu perustuvat esteröintiin fosforihapon (H3PO4) OH-ryhmien kanssa. Monoesterissä on yksi esteröity OH-ryhmä, diesterissä kaksi ja triesterissä kolme, mikä vaikuttaa sekä kemiallisiin ominaisuuksiin että käyttötarkoituksiin. Fosfaattijohdoksia voidaan valmistaa esteröimällä fosforihappo tai sen suoloja alkoholeilla, usein katalyytin avulla.

Ominaisuudet vaihtelevat suuresti rohkeiden substituenttien mukaan. Yleisesti ne ovat polaarisia ja voivat olla nestemäisiä tai kiinteitä aineita huoneenlämmössä. Useimmat fosfaattijohdokset ovat öljyyn sekoitettavissa tai vähän liukenevia veteen, ja niiden hydrolyysi tapahtuu happo- tai basesäiliöissä sekä entsymaattisesti eri ympäristöissä.

Käyttöala on laaja. Fosfaattijohdoksia käytetään muun muassa palonestoaineina, plastisoijina, voiteluaineissa ja hydrauliikkabadioissa sekä pintakäsittelyissä ja kozmetiikkaan liittyvissä koostumuksissa. Tunnettuja esimerkkejä ovat trietyyli fosfaatti (TEP), triphénylfosfaatti (TPP) ja tri-n-butyylifosfaatti (TNBP); lisäksi mono- tai diesterisiä fosfaattijohdoksia syntetisoidaan erityisiin tarkoituksiin.

Turvallisuus ja ympäristövaikutukset vaihtelevat suuresti yhdisteen mukaan. Joillakin fosfaattijohdoksilla on hyvä toksisuusskaala, mutta toiset voivat olla haitallisia ympäristölle tai aiheuttaa terveydellisiä riskejä, erityisesti pitkäaikaiskäytössä. Käytön ja jätteen käsittelyn säädökset vaihtelevat tuotteen mukaan.