fosfaatista

Fosfaatti on epäorgaaninen anioni, jonka kemiallinen kaava on PO4^3−. Se syntyy fosforin ja hapen välisessä yhteenliittymässä ja esiintyy luonnossa pääasiassa mineraaleissa kuten apatiteissa. Biologiassa fosfaatteja on nukleiinihapoissa, ATP:ssä ja fosfoesterien muodossa; ne ovat keskeisiä solujen energiataloudessa sekä DNA:n ja RNA:n rakennusaineita.

Fosfaatin luontainen esiintyminen ja merkitys: Hapetusprosesseissa vapautuu fosfaatteja kallioperän rapautuessa, ja ne ovat välttämättömiä kasvien ja eläinten metaboliikassa. Fosfaatteja voidaan varastoida ja mobilisoida soluissa niin, että ne osallistuvat energian siirtoon, signaalointiin ja rakennusaineisiin.

Käyttö ja merkitys: Fosfaatteja käytetään laajalti lannoitteissa (esim. superfosfaatit, diammoniumfosfaatti) sekä elintarvikkeiden lisäaineina (E339). Ne esiintyvät myös teollisuudessa sekä pesuaineissa, ja niitä käytetään vesistöjen käsittelyssä ja eläinperäisten ruokien koostumuksissa.

Tuotanto ja resurssit: Maailman fosfaatin tuotanto perustuu fosfaattikiven louhintaan. Fosforihappoa valmistetaan usein reagoimalla fosfaattikiveä rikkihapolla, jonka jälkeen syntyy erilaisia lannoitelannoitteita kuten DAP (diammoniumfosfaatti) ja MAP (monoammoniumfosfaatti). Suurimmat tuotantopaikat sijaitsevat Marokossa ja sen lähialueilla sekä Kiinassa ja Yhdysvalloissa.

Ympäristövaikutukset ja sääntely: Fosfaatin päästöt vesistöihin voivat aiheuttaa rehevöitymistä. Tämän vuoksi sen käyttöä ja päästöjä säädellään monissa maissa, ja sekä jätevesien puhdistuksessa että pesuaineiden koostumuksissa pyritään vähentämään fosfaatin määrää.