flexografinen

Flexografinen painatus on jatkuvalla kelalla käytettävä reliefpainatusmenetelmä. Kuvio muodostuu joustavasta relieflevystä, joka on usein valmistettu fotopolymeerista tai kumista. Väri siirretään relieflevylle aniloksirullan avulla ja edelleen substraattiin paineen avulla, jolloin kuva siirtyy materiaalille. Menetelmää käytetään erityisesti pakkaus- ja etikettipainatuksessa.

Prosessi perustuu seuraaviin vaiheisiin: substraatti kulkee printterin läpi, ja väri hallitaan järjestelmällä, jossa aniloksirulla toimittaa tasaisen määrän väriä relieflevylle. Relieflevy siirtää väriin substraattiin paineen avulla, jolloin kuva muodostuu. Mitä useampi värisävy tarvitaan, sitä useammalla värilevyllä ja värioptiolla toimitaan peräkkäin.

Inkit voivat olla vesiohenteisia, hajuttomia tai UV-kovetteisia riippuen sovelluksesta. Substraatit kattavat paperin ja kartongin sekä muovit, kalvot ja foliopäällystetyt materiaalit. Flexografia soveltuu sekä kevyille että paksuille materiaaleille ja on erityisesti suosittu pakkausarkkitehtuurissa.

Historia: Flexografinen painatus kehittyi 1900-luvulla reliefpainamisen suuntaan ja sai laajasti jalansijaa pakkausteollisuudessa 1950-luvulta lähtien. Modernit fotopolymeerilevyt ja parannetut aniloksitekniikat ovat lisänneet tarkkuutta sekä tuotantonopeutta ja mahdollistaneet moniväripatkan sekä monipuoliset materiaalivalinnat.

Hyödyt ja rajoitukset: suuri tuotantonopeus, hyvä soveltuvuus epätasaisille pinnoille sekä monipuolinen materiaalivalikoima ovat suuria etuja. Rajoitteina ovat joskus korkeamman värin hallinnan ja tarkkuuden vaatimukset verrattuna offset- tai digitaalisiin tekniikoihin sekä alkuinvestointien suuruus.