filtteröintiä

Filtteröintiä tarkoittaa nesteen tai kaasun epäpuhtauksien erottamista hiukkasten, mikro-organismien tai muiden epätoivottujen aineiden mukaan siten, että ne pidetään poissa päästämästä nesteen tai kaasun jatkokiinnittymällä tai pysähtymällä suodattimen haittaomiin. Prosessi perustuu huokoisuuden, kalvon tai syvyyden kautta tapahtuvaan erotukseen sekä hydrodynaamisiin vuorovaikutuksiin hiukkasten ja suodattimen välillä. Filtteröintiä käytetään sekä veden- ja ilmanpuhdistuksessa että elintarvikkeiden, lääke- ja bioteknologian sekä teollisuuden prosesseissa.

Suodatusmenetelmät voidaan jakaa useisiin ryhmiin. Mekaaninen suodatus tapahtuu, kun kiinteät hiukkaset erottuvat nesteestä suuremman tai pienemmän huokoskoon omaavan suodattimen avulla. Kalvopohjainen filtraatio käyttää membraneja, joiden läpi nesteen hiukkaset voivat kulkea vain tietyin kriteerein; tyypillisiä kalvofiltraatioita ovat mikrofiltrointi, ultrafiltrointi ja nanofiltrointi, joissa erottelukoon mukaan voidaan kontrolloida hiukkasten ja molekyylien läpäisyä. Karkeammat ja syvyyssuuntaiset suodattimet (depth filtration) koostuvat kerroksista, jotka vangitsevat hiukkasia paksuntamalla ja jähmettyvät eri tavoin sekä suuremman että pienemmän kokoisten epäpuhtauksien pysäyttämiseksi.

Johtavien sovellusten piiriin kuuluvat vedenpuhdistus ja juomavetien maalämpötarkoitus, elintarvikkeiden valvonta ja laadunvarmistus, sekä lääke- ja bioteknologian tuotantoprosessit, joissa puhtausvaatimukset ovat korkeat. Suodatusjärjestelmien suunnittelussa huomioidaan virtausnopeudet, paine-erot, houkuttelevat tartunnat sekä suodattimen tukkeutumisen tapahtuessa käytettävä puhdistus- tai vaihtotoimenpide. Ylläpitoon kuuluu usein säännöllinen backwashing, pesu ja kemiallinen puhdistus sekä kalvon elinkaaren hallinta.