filteröinnistä

Filteröinti on separaatiomenetelmä, jossa nesteestä tai kaasusta erotetaan kiinteät hiukkaset suodattimen avulla. Prosessi riippuu hiukkasten koosta, muodosta sekä suspensiossa esiintyvien vuorovaikutusten merkityksestä ja suodatinmateriaalin ominaisuuksista. Filteröinti voidaan toteuttaa mekaanisesti, jolloin kiinteät aineet jäävät suodattimeen, tai kalvopohjaisena erotteluna, jossa käytetään erilaisten kalvojen läpäisykykyä.

Tyypillisiä lähestymistapoja ovat karkeasuodatus (gravitaatiopohjainen), painepohjainen suodatus sekä kalvopohjaiset menetelmät kuten mikro-, ultra- ja nanofiltrointi sekä käänteisosmoosi. Kalvot mahdollistavat pienempien hiukkasten ja liuoksessa olevien aineiden erottamisen sekä korkeamman puhdistusasteen kuin perinteinen hiekkasoran perusteella tapahtuva suodatus, mutta niitä voi tukkeutua eli fouling, mikä heikentää virtausta ja vaatii puhdistusta tai kalvojen vaihtoa.

Suodatinmateriaalit vaihtelevat hiekkasoran sekä aktiivihiilen, lasi- ja keraamisten suodattimien sekä polymeeristen kalvojen välillä. Käyttökohteita ovat veden ja ilman puhdistus teollisuudessa ja kotitalouksissa, elintarvikkeiden ja juomien tuotanto sekä laboratoriot. Kalvoteknologiat mahdollistavat pienempien hiukkasten ja liuoksessa olevien aineiden erottamisen sekä korkeamman puhdistusasteen kuin perinteiset suodattimet.

Haasteet ja ylläpito: tukkeutuminen, fouling sekä materiaalin kuluminen voivat heikentää suodatuskykyä. Prosesseja seurataan virtausnopeuden, paineen ja pitoisuuksien mittauksilla, ja niihin kuuluu säännöllinen huuhtelu, pesu sekä tarvittaessa kalvojen tai suodattimien vaihto.