fibrillaatioista

Fibrillaatioista on käytetty termiä kahdessa pääkontekstissa: sydämen rytmihäiriöissä ja elektromyografiassa (EMG) havaittavissa lihassoluissa. Yleinen merkitys on nopea, epäkoordinoitunut supistuminen tai spontaani aktivoituminen, joka poikkeaa normaaleista rytmeistä tai lihassolujen kontrolloidusta toiminnasta.

Sydämen fibrillaatio viittaa sydämen epänormaaliin, erittäin nopeaan ja epäjohdonmukaiseen sähkökäskytykseen. Siitä erotetaan tavallisemmin kammio- tai eteisfibrillaatio. Atriainen fibrillaatio on yleisin jatkuva sydämen rytmihäiriö ja ilmenee epäsäännöllisenä, usein nopeana pulssina sekä puutteellisena verenkiertona, mikä lisää aivoinfarktin riskiä. Eteisfibrillaatio voidaan hoitaa huomioiden rytmin ja sydämen jaksamisen hallinta sekä veren hyytymisen ehkäisy. Ventriculaarinen fibrillaatio on välitöntä vaaraa ja johtaa nopeasti kuolemaan ilman hätädefibrillointia. Sydämen fibrillaation taustalla voi olla sydänsairauksia, korkeaa verenpainetta, keuhkoemboliaa tai muita sairauksia; hoitoon kuuluu nopea defibrillointi hätätilanteissa sekä pitkäaikaisessa hoidossa rytmin tai sykkeen kontrollointi ja hyytymisen esto.

EMG:ssa fibrillaatio tarkoittaa yksittäisten lihassolujen spontaania toimintaa, joka näkyy mustine piikkeinä EMG-näytteissä. Tämä voi viitata hermovauriosta (denervaatio) tai myopatiasta, ja se nähdään usein tutkimuksissa, kun halutaan arvioida lihas- ja hermostoyhteyksiä. Fibrillaatioiden esiintyminen auttaa erottamaan eri neuroosia ja lihassairauksia.

Yhteenvetona fibrillaatioista viittaa sekä kliinisessä rytmihäiriödiagnostiikassa että neuromuskulaarisessa tutkimuksessa keskeiseen havaintoon, joka vaikuttaa hoitosuunnitelmiin ja ennusteeseen.