fibriinimolekyylejä

Fibriinimolekyylit ovat fibriinogeenin muuntumisen tuloksena syntyviä proteiineja, jotka muodostavat verivirtsokudoksen hyytymän rakennuskehyksen. Trombiini muuttaa fibrinogeeniä leikkaamalla fibrinopeptidejä A ja B, jolloin syntyy fibriinimonomeereja. Nämä monomeerit polymeroituvat end-to-end ja lateraalisesti, jolloin muodostuu protofibrillejä ja lopulta kolmiulotteinen fibriiniverkosto. Tämä verkosto toimii hyytymän tukirakenteena hyytymisen alkuvaiheessa.

Fibriiniverkon stabilointi tapahtuu faktori XIIIa:n vaikutuksesta, joka rakentaa kovalenttisia sidoksia fibriinimonomeerien välille. Näiden ristikkäissidosten ansiosta hyytymä muuttuu vakaammaksi ja vastustuskykyisemmäksi mekaanisille rasituksille.

Verihiutaleet liittyvät fibriiniverkkoon ja muodostavat yhdessä sen kanssa suurimman osan hyytymän tukemisesta. Fibriiniverkko toimii sekä esteenä vuotamiselle että alustana soluille, jotka osallistuvat paranemiseen ja kudostekniseen korjaamiseen.

Fibrinolyysi on hyytymän purkautuminen fluoroinnin aikana. Plasmiini pilkkoo fibriinimolekyylien järjestystä, ja plasminogeenin aktivoituminen tPA:n tai UPA:n vaikutuksesta johtaa lopulliseen fibriinin hajottamiseen. Hyytymän hajotessa syntyy fibrin hajoamistuotteita, kuten D-dimeerejä, joita voidaan käyttää kliinisessä diagnostiikassa.

Fibriinimolekyylit ovat näin ollen keskeisiä sekä verenvuotojen ehkäisyssä että veritulppien muodostumisessa, ja niiden oikea-aikaisella muodostumisella ja hajoamisella on tärkeä merkitys verenhomeostaasissa.