evaporitealueiden

Evaporitealueet ovat geologisia alueita, joilla veden haihtuessa suolapitoisuus kasvaa ja liuenneista ioneista alkaa muodostua mineraaleja. Tyypillisesti tällaiset ympäristöt ovat kuivia ja aurinkoisia sekä suljetuissa vesistöissä, kuten suolaisissa järvissä, laguunissa tai pienissä altaissa, joissa vedenvaihto on rajallista. Haihtuminen johtaa ionien rikastumiseen ja lopulta epäorgaanisten suolojen saostumiseen.

Mineraalit ja saostumisjärjestys vaihtelevat veden kemiallisen koostumuksen ja haihtumisnopeuden mukaan. Yleisiä evaporiitteja ovat gypsum (kipsi) ja anhydriitti sekä natriumkloridi (NaCl), eli halotit. Kun haihtuminen etenee, saostuvat myös kalium- ja magnesiumsuolat, kuten sylvite (KCl) ja carnallite (KMgCl3·6H2O), sekä boraatit. Erityisiä mineraaleja esiintyy riippuen alueellisista tekijöistä, joten evaportiyhteisöt voivat olla erilaisia kuin toisillaan.

Depositional environments kattoivat suljetut basinit ja laguunit, joissa vedenvaihto on vähäistä ja haihtuminen pysyvästi korkeaa. Näin muodostuu kerrostumia, joiden rakenteesta voidaan tulkita alueen paleoklimatia ja sen muinaisia vesistöolosuhteita. Evaporiitit ovat sekä taloudellisesti että tieteellisesti merkittäviä: ne tarjoavat raaka-aineita kuten kipsi, suola sekä joidenkin kalium- ja borasalaattien lähteitä, ja ne toimivat tärkeinä paleoklimatologian tallenteina.

Esimerkkejä maailmanlaajuisista evaporite-alueista ovat Salar de Atacama ja Salar de Uyuni Etelä-Amerikassa (lannotteita ja muita mineraaleja varten), Danakilin suolatasangot Etiopiassa sekä Zechsteinin evaporit Euroopan pohjoisosissa. Suuret endorheiset altaat, kuten Great Salt Lake Yhdysvalloissa, osoittavat evaporii-alueiden laajaa levinneisyyttä.