etmoidisinukset

Etmoidosinukset ovat paranasaalisia sivuonteloita, jotka sijaitsevat etmoidiluussa nenäontelon ja silmäkuoppien välillä. Ne muodostuvat lukuisista pienistä ilmatiehykkeiden soluista ja jakautuvat kolmeen pääryhmään: anteriorisiin, middle-ryhmän soluihin (johon kuuluu suurin bulla ethmoidalis) sekä posteriorisiin soluihin. Solut ovat syntyessään pneumatiseutuneet, ja niiden määrä sekä koko vaihtelevat yksilöllisesti.

Anatomiaa voidaan kuvata siten, että etmoidosinukset ovat tiheä soluverkosto, jonka medialinen seinämä on ohut lamina papyracea – vanha sana “paperinarua” kuvaa luun ohuutta. Useimmat etmoidal-soluista avautuvat keskimmäiseen nenäonteloon (middle meatus) bulla ethmoidalisin kautta, ja posterioriset solut yleensä aukeavat ylempään nenäonteloon (superior meatus). Solujen rakenne ja niiden yhteydet voivat vaihdella, mikä vaikuttaa yksilölliseen hengitysteiden anatomiikkaan.

Toiminnallinen merkitys liittyy ilmavirran suojeluun ja nenäontelon ilman kosteuttamiseen sekä lämmittämiseen. Etmoidosinukset osallistuvat limakalvon kautta liman eritykseen ja mukokiliaariseen poistumiseen nenäontelosta. Ne myös vaikuttavat äänen resonanssiin ja kallon keventämiseen.

Kliininen huomio kiinnittyy usein etmoiditis-tiloihin. Akuutti tai krooninen etmoiditis voi aiheuttaa nenäoireita, pahenevaa tukkoisuutta ja joskus komplikaatioita, kuten orbitan tulehduksen (orbital cellulitis) tai harvinaisissa tapauksissa intrakraniaalisen infektion riskiä. Diagnostiikka perustuu usein kliiniseen arvioon ja kuvantamiseen, erityisesti tietokonetomografiaan (CT). Hoito riippuu taudinkuvan vakavuudesta ja voi sisältää antibiootteja sekä, tarvittaessa, endoskopista sinuksenpoistoa eli FESS-toimenpidettä.

Eteisessä on runsaasti anatomista vaihtelua, mutta etmoidosinusten yleinen kuva on monimutkainen, pienikokoinen ja tärkeä osa nenä- ja hengitysteiden tervettä toimintaa.